tiistai 31. toukokuuta 2011

Kesäpuuhia

Kissajengimme ei millään ymmärrä, miksi heidät joka ilta häädetään pois makuuhuoneesta. Mitähän ne Isäntä ja Emäntä siellä oikein puuhaavat? Viime yönä katit olivat selvästi juonitelleet yhdessä "nyt tai ei koskaan, meidän on päästävä sisään!" Kello 4 aamuyöstä alkoi nimittäin kuulua hätääntynyttä "määä määäää" "miauu, miauuu, miauuuu" kiljumista oven takaa. Emäntä meni lankaan ja luuli, että nyt on kissoilla joku hätä. Ovi auki ja kissalauma syöksähti sisään, kaikki kolme suoraan sänkyyn hyppimään. Sen jälkeen ei Snabelbackassa enää nukuttu. No, mitä sitä kauniita kesäaamuja tuhlaamaan nukkumiseen, kun voi käyttää aikansa paremminkin. Pitää varmaan taas tilata sanomalehti, vai tuleeko sekään tarpeeksi aikaisin?


                                                 Illalla on nautittu kesän riemuista parvekkeella.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Kaverukset

Snabelbackan kissahirmut ystävystyvät päivä päivältä paremmin. Kun eilen vietin tapani mukaan iltapäivällä Töröaikaa ( = silittelyä ja sylittelyä) juoden samalla päiväkahvia, päätti myös Manu liittyä porukkaan. Onneksi Emännän syli on sen verran laaja, että siihen mahtuu useampikin kissa. Todellista laatuaikaa, sanon minä.

torstai 26. toukokuuta 2011

Söpöilyä

Manu ja Pekku kävivät eilen eläinlääkärissä. Pojat saivat ensimmäisen rokotuksensa, ja käyttäytyivät molemmat herrasmiehen lailla. Emännän huomio taisi kiinnittyä enemmän odotushuoneessa riehuneeseen russeliin, ja illalla ikävä ryöpsähti taas esiin. Vaikka talo on nyt täynnä elämää, kaipaan Hessua.

Manu ja Pekku nukkuvat päivällä pitkät unet, ja alkavat sitten illalla leikkimään viimeistään klo 22. Kun rieha on kovimmillaan, Isäntäväki sulkeutuu makuuhuoneeseen ja jättää loput talosta kattien valtakunnaksi. Muuten nukkumisesta ei tulisi mitään. Törökin osallistuu leikkiin mielellään. On hauska huomata, miten erilaisia nämä kolme kissaa ovat. Törö on herkkä prinsessa, Manu ystävällinen sylikissa ja Pekku vähän riiviö.


                                       Pojat nukkuvat mieluiten sylikkäin. Eivätkö ne olekin söpöjä?

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Viirupäät

Snabelbackassa on alkanut taas paistaa aurinko, vaikkakin tuhkapilven takaa. Kolme viirupäätä pitävät Isäntäväen kiireisinä, joten tuhka saa rauhassa vaikka sataa puutarhaan, me emme sitä huomaisi.

Törö mökötti muutaman päivän, mutta tuli sitten siihen tulokseen, että kaverit ovat sittenkin aika mukavia. Nyt kolme kissaa ottaa matsia ja pinkoo peräkanaa siihen malliin, että heikkopäistä hirvittää. No, kuka käski ottaa kolme kissanpentua kerralla? Tänään illalla pojat viedään rokotettavaksi. Tällä kertaa käynti eläinlääkärissä on iloinen, toisin kuin edellisillä kerroilla. Hyvä niin.

Päätän tämänkertaisen raporttini täältä Snabelbackasta tähän. Seuraavassa raportissa toivottavasti on taas tarjolla kuviakin.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Sadepilviä

Snabelbackan blogin piti olla aina iloinen. Ihan niin kuin elämänkin. Mutta kuten oikeassa elämässä, Snabelbackassakin on koettu viime aikoina murhetta ja vastoinkäymisiä. Tummat sadepilvet peittävät välillä taivaan, emmekä muista, että jossain siellä se aurinko kuitenkin on, vaikka nyt onkin piilossa.

Ehkä Hessu-pojan kuolemasta on vielä liian vähän aikaa. Snabelbackan Emäntä huomaa olevansa kovin herkkä ja murehtii liikaa kaikkea. Kyllä kaikki järjestyy aikanaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Törömökissä



Törö on hyvin, hyvin vihainen. Se ei voi ymmärtää, miksi sen reviirille on yhtäkkiä ilmestynyt kaksi pientä valkoista riiviötä. Sen kiipeilypuu on vallattu. Sen ruokailunurkkaus on vallattu. Sen vessa, sohva, pöytä, nojatuoli, sänky ja ikkuna on vallattu. Sen lelut on viety. Sen elämästä on tullut yksinäistä mökötystä yläkerrassa. Onneksi sentään on oma mökki, missä voi viettää aikaa. Komero ja mökki, siinä Törön kutistunut reviiri. Törön Emännän sydän on särkymäisillään ihanan kissansa puolesta.



                                                     Pikkukissat ovat käyneet taloksi.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Säpinää

Snabelbackassa eletään taas jännittäviä hetkiä, sillä tänään komeat 12-viikkoiset kissaveljekset Manu ja Pekku saapuvat uuteen kotiinsa. Kisut ovat aitoja maatiaiskolleja Halikosta. Koko Isäntäväki on täpinöissään, paitsi Törö, jolle ei ole muistettu kertoa asiasta. Saa nähdä, miten pennut sopeutuvat toisiinsa. Muutama päivä voi mennä sähisten ja pörhistellen, mutta haluan uskoa, että kaikki menee loppujen lopuksi hyvin. Snabelbackassa asuu pian melkoinen suurperhe!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kotiinpaluu

Hessun uurna saatiin kotiin eilen.Teemme lähipäivinä muisteluretken kaikkein rakkaimpaan yhteiseen paikkaamme: metsään. Sinne, minne veimme hänet ensimmäisen kerran syyskesällä 1994. Kuljemme tutulla polulla, tästä lähtien aina ilman häntä. Se polku ei tunnu samalta enää.

Hessu olisi täyttänyt tänään 17 vuotta.




                                                                     Matkan pää.

Sukkarosvo

Kuten Snabelbackan edesmennyt pomo Hessu, on Törökin osoittautunut sukkarosvoksi! Törö rakastaa heitellä, kanniskella, jahdata ja pureskella Emännän likaisia villasukkia, natustella Isännän villapeittoa (siinä on jo reikä), ja mellastaa Emännän lankakerien joukossa. Aika jännä juttu, miten kissasta tulee joka päivä esille jokin uusi piirre. Törön oma paikka on selvästi yläkerran komero, minne hän vetäytyy aina välillä lepäämään. Kotiin tullessa on turha huudella kissaa, hän tulee kun hänelle sopii. Yleensä kuitenkin nälkä ja seurankipeys voittaa, ja Törö ilmestyy paikalla kuin tyhjästä kovaäänisesti naukuen. Tämä kissa ei jää huomaamatta!


                                                                "Missä se ruoka viipyy?"

maanantai 16. toukokuuta 2011

Nirsoilua

Törö on prinsessamaiseen tyyliin aika vaativa ruokansa suhteen. Tarjolla pitää olla mieluiten vain parhaita herkkuja: RoyalCaninin raksuja, tuoretta jauhelihaa kauppahallista, kanafilettä, laktoositonta kermaviiliä ja parasta mahdollista märkäruokaa. Törön palvelijat ovat yrittäneet houkutella häntä maistamaan myös seitä (yäk) ja porsaan sydäntä (hyh). Varsinainen kulinaristi, tämä Törö-neiti. Ei ihme, että hän on niin siro ja hoikka.

Kuten kaikki tiedämme, hoikkana pysymiseen tarvitaan myös runsaasti liikuntaa. Törö sai eilen uuden hiirilelun, ja sen kanssa on jaksettu riehua tuntikausia. On hauska seurata kissan leikkimistä. Kyllä se aina telkkarin töllötyksen voittaa.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Päiväunilla

Tänään otimme Törön kanssa kunnon päiväunet. "Nukkuminen on kuin pistäisi rahaa pankkiin", on yksi Törön Emännän kuolemattomista lausahduksista. Olkoon niin tai näin, onko mitään mukavampaa kuin ottaa tirsat yhdessä hyrisevän kissan kanssa?


                                                 Olenko jo kertonut kuinka ihana hän on?

torstai 12. toukokuuta 2011

Kadoksissa

Eilen Törö teki katoamistempun. Se oli hieman huonolla tuulella, sillä iltapäiväateria ei aivan vastannut sen Gourmet-tason odotuksia. Mamma ei kuitenkaan piitannut kovaäänisistä protesteista, vaan ryökäle otti naistenlehden ja meni sohvalle loikoilemaan. Luki lehden, ja alkoi ihmetellä miksi on niin hiljaista (Isännätkin olivat jalkapalloharjoituksissa). Huuteli Töröä. Ei vastausta. Alkoi etsiä sitä joka paikasta. Katti oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Sitä ei löytynyt yläkerrasta, ei alakerrasta, ei kellarista. Ei sohvan alta eikä hyllyn päältä. Oliko se Houdini päässyt livahtamaan ulos jostain puolen sentin rakosesta?

Jalkapallokentältä palanneiden Isäntien suorittaman suuretsinnän jälkeen Törö löytyi kuin löytyikin yläkerran komerosta. Tarinan opetus: kissa tekee mitä se haluaa ja menee minne se haluaa. Tämän olin jo ehtinyt unohtaa kissattomina vuosinani.


                                                           Mitä? Minäkö riiviö?

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Sylikkäin

Törö on selvästi alkanut löytää paikkansa uudessa kodissa. Se ei enää ole niin säikky kuin alussa. Isäntäväen tultua töistä ja koulusta alkoi taas kovaääninen seurustelu ja kehräys. Maha täynnä ruokaa oli hyvä sylitellä välillä Isännän ja välillä Mamman kanssa.


Illemmalla alkoi sitten riehakas leikki mikä jatkui pitkälle yöhön. Mamma kuorsasi autuaana, eikä kuullut miten hattuhyllyn sisältö levisi lattialle. Taas oli hyvistä unenlahjoista hyötyä.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Tylsää

Töröstä on selvästi tylsää olla yksin. Koko tähänastisen elämänsä se on elänyt laumassa. Eilen oli ensimmäinen kerta, kun se oli pidempään yksin. Töistä tullessa löysin sen piileskelemästä sängyn alta ihan myrtyneenä. Huolestuin jo ensin, että onko kissa sairas. Ei, se oli vaan yksinkertaisesti tylsistynyt ja pitkästynyt.

Herkullisen liha-aterian jälkeen Törö jaksoi seurustella ja leikkiä monta tuntia. Se myös naukuu paljon käreällä äänellään, ja tällä kissalla asiaa riittää! Kovaääninen kehräys kuuluu myös asiaan. Isäntä valitteli, ettei illalla meinannut unta saada, kun Törö hyrritti niin kovaa. Minä kyllä nukahdin helposti tähän maailman kauneimpaan ääneen.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Ikävä

Tänään on viikko Hessun eli tuttavallisemmin Pojan kuolemasta. Tuntemani ikävän kuvailemiseen eivät mitkään sanat riitä. Mietin tänään, osasinko tarpeeksi arvostaa sen ystävyyttä ja kiintymystä? Osaammeko yleensäkään arvostaa tarpeeksi ystäviämme, karvaisia ja karvattomia?


Saimme olla yhdessä melkein 17 vuotta. Niihin vuosiin mahtui monta iloa ja surua. Kaikissa niissä Poika eli vierelläni. Kiitos elämästäsi, rakkain ystäväni.

Iltapuuhia

Eilen illalla Törö rohkaistui ensimmäistä kertaa vähän leikkimään. Hän touhusi vähän hernepussinsa kanssa, jahtasi omaa häntäänsä ja itämaisten tapaan teki mahtiloikan kirjahyllyn päälle ja saman tien takaisin. Ja samaan aikaan jutteli kovaäänisesti.Välillä sitten kehrättiin Isännän kainalossa.

Aika näyttää, miten Törö reagoi poikakissojen tuloon. Saako hän voimaa laumasta, vai vetäytyykö vielä enemmän syrjään? Tänään Törö saa totutella olemaan vähän pidemmän aikaa yksin, jännä nähdä mitä kotona on touhuttu sillä aikaa kun Isäntäväki on töissä ja koulussa.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Törö-neiti

Ancient Glaukia alias Törö tuotiin kotiin perjantai-iltana. Koko matkan Salosta kotiin kisu oli aivan hiljaa, ja kotiin tultua se vilahti nopeasti sohvan alle turvaan. Ajatelkaa tuon pienen kissan surua ja kauhua: se joutui eroon veljestään, tutuista kissakavereista ja ihmiskämppiksistä, ja tuotiin vieraaseen paikkaan. Ei ihme, että sohvanalus on vielä nytkin, 2 vuorokautta myöhemmin, se kaikkein turvallisin paikka.

Isäntä on ottanut asiakseen esitellä Törölle uutta kotia, ja vähitellen se onkin rohkaistunut viettämään aikaa mm. Nuoren Isännän kanssa sohvalla, Mamman kanssa sängyssä, ja kaikkien kanssa keittiössä. Ruokakin on jo alkanut maistua. Joten eiköhän se tästä pikku hiljaa ala kotiutua.


Tämä kuva ei todellakaan tee oikeutta hänen kauneudelleen! Kiitos Senia tästä ihanasta kissasta.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Blogi on luotu, elämä odottaa!

Blogi on sitten luotu. Jännittävää. Tänään alkaa Snabelbackassa tapahtua, kun ensimmäinen kissaneitokainen haetaan kotiin Salosta. Raportoin kotiintulotunnelmia myöhemmin, toivottavasti jo kuvien kanssa.