sunnuntai 28. elokuuta 2011

Nokosilla

Sunnuntai on Snabelbackassa yleensä leppoisa päivä. Syödään hyvin, ja nukutaan päiväunet. Tänään koiratkin olivat uupuneita aamun metsälenkistä, ja kissat loikoilivat kuka missäkin Isäntien katsoessa telkusta formuloita ja yleisurheilua. Manu ja Törö olivat asettuneet sohvalle, ei kaulakkain, mutta voiko tästä sanoa, että jalakkain?



Pekku oli valloittanut yksinään tornin. Siellä sitten uinailtiin tassu poskella. Aika söpösti, eikö vaan?



torstai 25. elokuuta 2011

Hiekkalaatikolla

Osaan yleensä ruopsutuksesta päätellä, millä asialla kissat ovat hiekkalaatikollaan. Pikku ropsotus on pieni asia, ja kova ruopiminen tarkoittaa isommalle asialle ryhtymistä. Eilen illalla ihmettelin vessasta kantautuvaa oudon kovaa ruopsuttelua. Riensin tapani mukaan hätiin, mutta hämmästys olikin suuri, sillä kissan vessalaatikossa olikin Nata. Ja tuore kissankakka. Jokainen voi tehdä asiasta omat johtopäätöksensä kun kerron, ettei Natan henki haissut kovinkaan raikkaalle...


Nata kakkakohun jälkeen: " No olihan mun pakko vähän maistaa kun sopivasti satuin vessassa olemaan!"

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Arkistojen aarteita

Manu ja Pekku täyttivät eilen puoli vuotta. Onneksi olkoon, pojat!

Valokuvia selatessa huomaa miten nopeasti kissat ovat kasvaneet. Tässä pari otosta Manun ja Pekun elämän alkutaipaleelta. Kuvat on otettu maaliskuun alkupuolella. Söpöjä, vai mitä? Äidiltään pojat ovat perineet turkin värin ja ystävällisen luonteen. Isän peruja lienee ainakin riiviöiden suuri koko. Ja ehkäpä komean isäpapan rauhallisuuskin periytyy pojille, vaikkei sitä nykymenon perusteella vielä uskoisikaan...




Pitikö sitä peppua kuvata noin tarkasti? Noloa!




Pojat ja Tiuku-äiti

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kaunotar

Nata istui tänään sohvan selkänojalla ja odotteli Isäntää kotiin treeneistä. Pitemmittä puheitta: eikö hän olekin kaunis? Oikea Mamman prinsessa. Hänen iloisuutensa sulattaa kyllä paatuneimmankin sydämen. Miksi ihmeessä joku hylkäsi näin ihanan koiran?


lauantai 20. elokuuta 2011

Kauhunhetkiä

Leolle oli vähällä käydä huonosti. Olimme koirakoulussa, missä yksi kurssilaisista on lievästi sanottuna aggressiivinen. Puhumattakaan siitä, että tämä kurssilainen on myös erittäin isokokoinen. Tunti oli jo lopuillaan, kun yhtäkkiä takaani kuului rähähdys ja näin silmänurkastani koiran hyökkäävän meitä kohti. Kurssin opettaja ehti onneksi väliin ja sai pysäytettyä hyökkäyksen. Minä en ehtinyt edes säikähtää, mutta opettaja oli ihan kalpea, ja sanoi, että Leo olisi voinut kuolla. Sääli toista koiraa ja sen omistajaa, mutta minä en uskaltaisi enkä haluaisi pitää noin aggressiivista eläintä. Jollekulle käy ennen pitkää todella huonosti. Eikä tuollaisen koiran paikka ole tottelevaisuuskurssilla, vaan jossain ihan muualla.


Leo miettii: "Koirakoulussa on muuten ihan kivaa, mutta se yksi oppilas kiusaa ja häiriköi koko ajan..."

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Yläilmoissa

Törö on alkanut viihtyä yläilmoissa. Korkeimmankaan kaapin päälle hyppääminen ei ole hänelle temppu eikä mikään. Hän hyppää myös kevyesti ihmisen olkapäälle. Tämä on selvästi yksi itämaisen kissan erikoisuuksista, sillä en voisi kuvitellakaan, että Manu ja Pekku pystyisivät samaan. Yhtenä päivänä keittiön kaapin päällä oleilu ei enää Törölle riittänyt, vaan seuraava loikka vei verhotangon päälle taitelemaan. Sieltä arvoisa akrobaatti kuitenkin poistettiin nopeasti kovaäänisten protestien saattelemana. Rajansa kaikella, sanoi Isäntä joka sentään on tottunut hurjaankin menoon täällä Snabelbackassa.


Törö uhoaa keittiön kaapin päältä: "Tänne ei inhottava kiusankappale Nata pääsekään, häh-häh-hää!"

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Syyskesää

Vaikka päivät ovat vielä lämpimiä, aamussa ja illassa on jo aavistus syksyä. Eläimet eivät kesän päättymistä murehdi. Ne elävät aina tässä hetkessä. Osaisimmepa me ihmisetkin sen taidon!

Eilen teimme pitkän kävelylenkin Ruissalossa. Nata oli ehkä vähän hämillään autossa, mutta Leo sen sijaan jo tiesi automatkan tarkoittavan, että jotain kivaa tapahtuu. Kohta Natakin oppii, että autolla päästään metsään, ja metsässä on hauskaa.


torstai 11. elokuuta 2011

Merkkipäivä

Leon kotiintulosta on tänään kulunut kaksi kuukautta. Ihana, kiltti ja ystävällinen Leo. Hän ei ehkä ole maailman suurin Persoona, mutta omat metkunsa on hänelläkin. Kuten se, että hän nukkuu silmät auki, ja murisee, jos häntä silloin häiritään. Turkin harjaamisesta hän pitää, ja Yrjölän puuro on suurta herkkua. Isot ja kovaääniset autot eivät häntä miellytä, ja lenkin jälkeen hän menee aina eteisen nurkkaan tirsoille. Leo, Leksa, Leku, Pörrö, Karvalakkimies...rakkaalla lapsella on monta nimeä.



keskiviikko 10. elokuuta 2011

Yhdessä

Nata ja Leo sopivat yhteen myös ulkona. Vaikka hihnakäytös ei läpäisisikään koiraeksperttien tiukkaa seulaa, se on kuitenkin sen verran mallikasta, että lenkkimme ovat ilo ja nautinto. Kuinka olenkaan nauttinut näistä loppukesän iltapäivistä ja yhteisistä kävelyistä. Leo suhtautuu vastaantulijoihin lempeän hyväksyvästi, Nata saattaa hieman päristä. Naapuritalon kohdalla kurkataan joka kerta, vieläkö kissa on pihalla. Jostain syystä Emäntä kiihdyttää tässä kohdassa aina askeliaan. Nata ei ymmärrä mitä pahaa kissan jahtaamisessa muka on? Täytyyhän sille näyttää, kuka tässä naapurustossa nykyään määrää!

Aitaus on ollut myös kovassa käytössä. Tässä kaksi pallohullua ansaitulla lepotauolla:









sunnuntai 7. elokuuta 2011

Pallittomat

Manu ja Pekku kastroitiin perjantaina. Operaatio meni ongelmitta, ja kotiin kannettiin kaksi aika hiljaista ja väsynyttä kissaa. Voi pieniä raukkoja. Emännälle tuli aivan tippa linssiin. Myös Manu oli kirjaimellisesti nenä maassa:


Mutta ihmeellinen oli poikien palautumiskyky: jo illalla he leikkivät ja söivät, ja seuraavana päivänä oltiin jo kuin mitään ei olisi tapahtunut.


Koirat vähän ilmettelivät oudon hajuisia kissoja, mutta jättivät toipilaat rauhaan. He keskittyivät olennaiseen eli leikkimiseen. Leo ja Nata tykkäävät tästä yhteisestä lelusta: toinen vetää ja toinen kiskoo, mutta riitaa ei saada aikaiseksi. Erimielisyyttä tulee ainoastaan silloin, kun molemmat pyrkivät yhtäaikaa Emännän syliin. Onneksi sylejä on muitakin, niin ei tarvitse usein päristä.

perjantai 5. elokuuta 2011

Rosmot

Yhtenä päivänä Isäntä paisteli ison satsin Yrjölän puuroa, lähti asioilleen kaupungille ja jätti puuron hellalle jäähtymään. Kaikki jo tietenkin arvaavat, mitä sitten tapahtui. Aivan oikein, kissat olivat riemuissaan aloittaneet herkkuhetken, olleet sitten solidaarisia ja pudottaneet kulhon lattialle koirien iloksi. Isännän tullessa kotiin lattialla oli puuron rippeet, ja sängyissä ähisemässä 5 pulskaa eläintä... No, onneksi kukaan ei sairastunut. Tarinan opetus: älä ikinä jätä ruokaa pöydälle. Kaverin koirakin söi aikoinaan pussillisen munkkeja ja tuli siitä ihan kamalan kipeäksi.


Törö ja Leo toteavat: "Olihan se Yrjölän puuro herkullista, mutta aijai kun mun vattaa nyt kivistää!"

tiistai 2. elokuuta 2011

Kissajahti

Eilen iltalenkillä vastaan tulivat naapurin lammaskoirat ja heitä aina lenkillä seuraava kissa. Ennen kuin ehdin kunnolla reagoida asiaan, Nata oli kiemurrellut ulos pannasta ja sännännyt kissan perään. Juuri tämä kissa on tunnettu pahansisuisuudestaan, mutta onneksi se ei tällä kertaa hyökännyt, sillä arvaamme hyvin kummalle olisi käynyt tappelussa huonosti. Ja onneksi takaa-ajo tapahtui naapurin pihalla, joten muutakaan vaaraa ei ollut. Sain Natan nopeasti kiinni ja kannoin tytön kotiin. Tarinan opetus: Natalle kunnon valjaat, ja kissojen kohtaamista ulkona vältetään visusti. Mittailkoon voimiaan kotona Törön kanssa, se on turvallisempaa.



Törö miettii: "Koska ne vievät pois tuon pikkuhirviön? Muutan kohta naapuriin jos se ei jätä mua rauhaan!"