perjantai 30. syyskuuta 2011

Vihdoinkin viikonloppu

Tänään on viimein perjantai ja ilma on kaunis ja lämmin. En malta odottaa, että pääsisin koirien kanssa lenkkeilemään. Ihanaa viikonloppua kaikille!


Nata tähyilee ikkunasta: koska se Emäntä oikein tulee?


torstai 29. syyskuuta 2011

Surullista

Lemmikin ottamisen mukana tulee suuri vastuu. Tätä valitettavan moni ei tajua. Tälläkin viikolla olemme saaneet lukea surullisen uutisen, kun hevosia, lammas, koiria ja kissoja oli jätetty yksin maatilalle, kuolemaan nälkään ja janoon. Käsittämätöntä julmuutta.

Itsekin mietin välillä, ehdinkö hoitaa eläimiä tarpeeksi hyvin, kun työ, harrastukset ja kodinhoito tuntuvat vievän liikaa aikaa. No, jos joku jääkin välillä vähemmälle huomiolle, niin ainakin perustarpeista huolehditaan joka päivä. Snabelbackassa ei jäädä koskaan ilman ruokaa, hiekka-astian siivousta, kävelylenkkejä ja turkinhoitoa. Ja onneksi pian on taas viikonloppu, ja enemmän aikaa myös muuhun seurusteluun. Ehkäpä myös pieni tottelevaisuuskoulutus olisi paikallaan, ainakin koirariiviöille...

Turkinhoitoa joo, mutta entäs meidän manikyyri?

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kiireitä

Snabelbackan väki on ollut viime aikoina kovasti kiireistä ja vähän kotona, ja se näkyy myös eläinten käytöksessä. Koirat ovat olleet tosi kurittomia, ja kissat aika vaisuja. Törökin, joka yleensä määkii pitkin päivää ja vaatii huomiota nonstop, on ollut aika hiljainen. Koska ihmiset eivät ole olleet tarpeeksi kotona, kissat ovat keksineet uuden huvituksen: kellarin. Ovea vasten hypitään niin kauan, että se aukeaa, ja sitten ei muuta kuin löytöretkelle. Nyt saavat kellarin hiiret kyytiä. Emäntä onkin yrittänyt varjella niiden henkeä viimeiseen asti. Varokaa hiirulaiset! Kolme hirmua on liikkeellä!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Karkulainen

Tänään oli kaunis syksyinen iltapäivä, niinpä päätimme lähteä kävelylle Pomponrahkalle. Koska alue on rauhallinen ja tietkin ovat kaukana, ajattelin päästää Leon irti ensimmäistä kertaa. Saisi poika juosta ja purkaa energiaansa. No, Leo-poika lähti saman tien eli häippäsi. Katosi. Haihtui. Huutelimme äänemme käheiksi. Koiraa ei näkynyt, ei kuulunut.

Kävelimme allapäin ja neuvottomina kohti parkkipaikkaa mennäksemme vastaan naapureita jotka oli hälytetty etsintätalkoisiin.Vastaan käveli mies ja sanoi: "Onko teiltä koira kateissa? Tuolla parkkipaikalla on spanielin näköinen koira". Leksa oli ilmeisesti saanut tarpeekseen metsäretkestä ja odotteli auton luona. Voi sitä helpotusta ja jälleennäkemisen riemua! Tästä lähtien ulkoilemme aina hihnassa, ellei alue ole aidattu.Välillä unohtuu, että olemme Leon ja Natan kanssa olleet vasta vähän aikaa yhdessä. Uusia tilanteita tulee eteen tuon tuosta. Tällä kertaa selvisimme onneksi säikähdyksellä.



"Minä en lähde koskaan pois, pysyn aina vierelläs, pysyn aina lähelläs". Kaunis laulu, jota äsken kuuntelin. Rakas Leo, en olisi kestänyt jos sinulle olisi tapahtunut jotain tai jos olisit kadonnut ikiajoiksi...

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Ihana ikävä

Snabelbackan emäntä oli muutaman päivän reissussa ja palasi kotiin keskellä yötä. Voi sitä riemua, kun unenpöpperöiset eläimet tunnistivat tulijan. Ikävä oli ollut molemmin puolin kova, ja eläimet rauhoittuivat vasta parin tunnin päästä. Manu ja Pekku piti käydä erikseen nukuttamassa olohuoneen puolella, kun Leo ja Nata eivät päästäneet kaikkia kissoja sänkyyn (vain Törö saa tulla). Olipa ihanaa tulla kotiin. Aamulla katseltiin sitten tuliaisia, ja osa on vielä piilossakin. Natalla kun on paha tapa omia kaikki itselleen, ja tuhota kissojen kissanminttuhiiret. Kaikki-mulle-tänne-heti, se on meidän Nata-neiti.

Minun! Minun! Kaikki lelut on minun!

torstai 15. syyskuuta 2011

Pekun metkut

Pekku alias Kurlii tai Pekutscha on aika ovela katti. Hän useimmiten lähestyy vienosti kuristen ja hyristen, mutta iskee sitten rajusti kiinni pahaa-aavistamattomaan uhriinsa. Yhtenä yönä Isäntä heräsi siihen, että Pekku puri häntä nenään. Auts! Myös varpaita pureskellaan, varsinkin jos ne ovat villasukkien verhoamat, ja tarmokkaat kynnet tekevät pahaa jälkeä paljaalla iholla. Pekku ei ymmärrä, ettei ole enää pieni kissanpentu emän nisillä, vaan iso roikale jo. Mamman mussukka, kaunis ja ihana Pekku.

Mä olen niin söpö ja viaton...

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Alamaissa

Kissat ovat tänään käyttäytyneet vähän oudosti. Ehkä syynä on Snabelbackassa päivällä mellastaneet asennusmiehet, tai sitten sateinen sää. Oli niin tai näin, Emäntä alkoi jo huolestua, kun ruokakaan ei maistunut, vaikka sitä yleensä suorastaan hotkitaan. Manukin, joka usein viihtyy omissa oloissaan, tuli alkuillasta keittiöön ja asettui nukkumaan pieneen tiskialtaaseen. Häntä ei häirinnyt Isäntäväen kovaääninen mekastus, tiskaaminen eikä ruoanlaittokaan. Ehkäpä kodin arkiset äänet tuntuivat mukavilta hieman pelottavan päivän jälkeen. Manu tosiaan viihtyy pikkualtaassa, mitenkähän mahtaa käydä sitten kun hän ei enää mahdu siihen? No, onhan vielä olemassa isompi tiskiallas...


maanantai 12. syyskuuta 2011

Retkellä

Eilen oli kaunis ja lämmin syyspäivä, joten Snabelbackan väki suuntasi kohti Ruissaloa. Metsässä oli aika vilske, kun muita lenkkeilijöitä oli ihan riesaksi asti. Kiersimme pitkän lenkin, ja tarkoitus oli vielä nauttia päiväkahvit Honkapirtin pihalla, mutta moni muukin oli saanut saman idean, joten tulimme kotiin kahvittelemaan. Koiratkin nauttivat fleksissä ulkoilusta. Voi kunpa kissatkin olisivat päässet mukaan!



Leo ja Nata haistelevat syksyisen metsän tuoksuja. Näitä hetkiä tulee taas talvella ikävä!

torstai 8. syyskuuta 2011

Halvaannus

Eilen illalla Isäntä oli koirien kanssa lenkillä. Satoi aika mojovasti, joten Leollekin oli puettu päälle sadetakki. Yhtäkkiä Leo oli istunut alas eikä enää päässyt liikkeelle. Isäntä säikähti kamalasti: onko koira halvaantunut? Voi, voi, ei edes puhelinta mukana! Miten tästä nyt selvitään..?

Helpotus oli suuri, kun ilmeni, että Leo oli vain sotkeutunut sadetakkiinsa. Asun korjailun jälkeen päästiin taas liikkeelle ja vihdoin kotiin sateelta suojaan. Leo on kyllä aika tarkka poika kaiken kaikkiaan, jos hihna on huonosti, hän ei kävele. Puhumattakaan tuosta ällöttävästä takista. Hyh! Kaikkea ne ihmiset keksivätkin!

Me rakastamme kesää ja aurinkoa!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Manu

Manu alias Mauno on jäänyt aika vähälle huomiolle tässä blogissa. Se johtuu varmaan siitä, että Manu, joka on kohtelias herrasmies, antaa harvemmin aihetta moitteisiin, harmitukseen tai taivasteluun. Manu on selkeästi Nuoren Isännän oma kissa, ja nämä kaksi ovatkin aika erottamattomat. Mauno on eläinporukassa itsenäinen oman tiensä kulkija, jonka voi löytää nukkumasta mitä oudoimmista paikoista. Hän ei tappele ruokakupilla, eikä pidä turhaa meteliä itsestään. Manu ei myöskään ole ensimmäisenä pahanteossa. Koirienkin kanssa hän tulee hyvin toimeen. Meidän oma, kultainen Manu!

Upea ja kaunis kissa, vai uskaltaako joku olla eri mieltä?

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Synttärit

Törö alias Ancient Glaukia täyttää tänään 10 kuukautta. Onnea synttärisankarille! Liekö ollut tulevan juhlapäivän aiheuttama jännitys syynä siihen kammottavaan mouruamiseen, jota neiti piti viime yönä. Rasittava käytös on sitten jatkunut koko päivän. Ruokaa on varasteltu, on nahisteltu kavereiden kanssa ja riehuttu muuten vaan. Ilmeisesti Emäntä ei ole osannut palvella Prinsessaansa tarpeeksi, aikoo nytkin ryökäle häippästä elokuviin Isännän kanssa. Mouurr! Joku raja pitäisi sentään olla palvelusväen vapaapäivilläkin!



Törö kommentoi kuvaansa: "Siis mä en todellakaan ole noin lihava kuin miltä kuvassa näytän! Oikeesti!!"

perjantai 2. syyskuuta 2011

Ylpeä emäntä

Aloitimme Natan kanssa eilen arkitottelevaisuuskurssin, sen saman minkä kävin jo Leon kanssa. Ajatuksena on puuhata erikseen kummankin koiran kanssa, ja näin parantaa suhdettamme. Kurssilla harjoiteltiin eilen katsekontaktia, oikea-aikaista palkitsemista, istumista, maahanmenoa... Nata käyttäytyi kauniisti eikä pärissyt yhtään toisille. Muut osallistujat ovat onneksi myös pienikokoisia koiria, eikä ketään aggressiivista ollut mukana tällä kertaa. Kyllä meillä oli mukavaa! Olen todella ylpeä Emäntä.

torstai 1. syyskuuta 2011

Lelumaassa

Tilasin taannoin verkkokaupasta leluja eläimille. Yleensä Snabelbackassa suositaan paikallisia yrittäjiä, mutta hurahdin nyt tämän kerran. No, meillähän oli sitten ihan joulu, kun laatikko avattiin. Kaikki olivat kovasti tyytyväisiä uusiin leluhin. Kissaporukassa suosituimmaksi on pidemmän päälle osoittautunut se ruskea pahvilaatikko, missä tavarat tulivat. Hmm. Tästä voisi varmaan oppia jotain, mutta mitähän se voisi olla?




Hei me leikitään!