torstai 29. joulukuuta 2011

Sielunkumppani

Eilen illalla suunnaton haikeus ja ikävä täyttivät mieleni, aivan varoittamatta. Käveltyäni kolme lenkkiä koirien narun jatkeena istuin sohvalla ja muistelin rakasta Hessuani. Hänen eläessään en tajunnut, miten hyvä kontakti meillä oli. Jokainen koiraihminen tietää, mitä tarkoitan. Hessu luki minua kuin avointa kirjaa, hän vaistosi mielialani paremmin kuin kukaan muu. Hän oli sielunkumppanini. Leo ja Nata ovat vain... koiria. Eivät ne huomanneet, että itkin, vaikka molemmat makasivat vieressäni. Näinkin on hyvä, mutta joskus ikävä yllättää.

Rakas Hessu huhtikuussa 2011

tiistai 27. joulukuuta 2011

Arki koitti

Arki koitti, elämä voitti. Joulu on nyt onnellisesti ohitse, ja edessä on paluu arkeen. Pyhiä on vietetty sohvalla kasassa maaten ja eilistä myrskyä ihmetellen. Leo ja Nata eivät onneksi pelänneet myrskyä, ihmettelivät vaan, että miksi emäntä hoputtaa näin äkkiä takaisin sisälle. Kissatkin saivat ihmeteltäväkseen puusta pudonneen pienen männynoksan ja käpyjä. No, Leo ja Nata söivät heti kävyt, joten se siitä kissojen viriketoiminnasta. Onneksi männynneulaset eivät sentään kelvanneet kenellekään välipalaksi.


Pekku ottaa tuntumaa tuikkukynttilään

Manu otti kruunupesän heti omakseen


lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu

Joulu tuli Snabelbackaankin, ja joulupukki käväisi tuomassa lahjoja kilteille koirille ja kissoille. Leo sai Kongin, Nata uuden vinkupossun, ja kissat hienon kruunupesän. Herkuteltukin on, mutta maltillisesti. Tänään ei ole satanut, joten koiralenkit ovat olleet suoranainen nautinto. Isännät kaukomailla ovat myös viettäneet ikimuistoisen jouluaaton. Ja Törökin on taas kunnossa, joten hyvä mieli on meillä jokaisella.

Hyvää joulua! God Jul! Merry Christmas!Feliz Navidad! Joyeux Noël! Shub Naya Baras!

Leo, Possu ja Nata

torstai 22. joulukuuta 2011

Töötti

Törö joka myös Tööttinä tunnetaan oksenteli eilen, sekä aamulla että iltapäivällä heti syömisen jälkeen. Huolestuin tietenkin, sillä Törö ei ole ennen ollut huonovointinen. Olin sitten muistavinani, että se on ehkä syönytkin tavallista vähemmän viime aikoina. Punnitsin neitokaisen, ja toden totta, sen painokin oli hieman pudonnut. Iltaruoka pysyi sisällä, samoin aamusapuska, joten nyt täytyy vaan tarkkailla tilannetta.

Kun eläimiä on monta, ei välttämättä huomaa vahtia kaikkien syömisiä ja juomisia niin tarkkaan. Yleensä sitä vaan yrittää estää poikia ahmimasta liikaa, ja katsoo, ettei Nata tukehdu ruokaansa (hän kun on niin hätäinen syöjä). Toivottavasti Törö ei nyt ole vakavammin sairas. Voi voi tätä huolta...

tiistai 20. joulukuuta 2011

Jouluviikolla

Jouluviikolla Snabelbackassa tehdään kuumeisia matkavalmisteluja, sillä Isännät ovat lähdössä reissuun. Jään lentokentälle vilkuttamaan hieman haikeana mutta kuitenkin varmana siitä, että tein oikean päätöksen jäädessäni kotiin. Koska meillä ei ole saatavilla eläintenhoitajia lähipiiristä, olisimme joutuneet viemään koko porukan hoitolaan. Ajatuskin siitä, että koirat olisivat olleet kaksi viikkoa jossain häkkihoitolassa sai minut epätoivon valtaan. Se olisi ollut koirille uusi hylkääminen, juuri kun olemme kasvaneet yhteen.

Elämässä tehdään koko ajan valintoja. Isännät ansaitsevat reissunsa, ja Leo ja Nata kotijoulun. Ja ehkäpä pukkikin käväisee! Toivottavasti tontut eivät ole huomanneet, että joku oli taas pissannut aamulla sisälle.


"Hmm..kannattaako noita kynttilöitä maistaa?"

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Neljäs adventti

Neljäs adventti on vietetty sadetta pidellen ja iltasella joululauluja laulellen. Nata on tällä hetkellä aika haluton lähtemään ulos, eikä Leokaan riemusta hihku ulkorappusilla tajutessaan, että taas sataa. Onneksi molemmilla on nyt hyvät takit.

Kissoille on pidetty oppitunteja siitä, että pöydällä ei riehuta samaan aikaan kun Emäntä on ruokapuuhissa. Yhtenä iltana kävi näet niin, että juuri kun olin annostelemassa kuivamuonaa kuppeihin, jompikumpi pojista syksyi kuin ohjus kohti ruokaa törmäten samalla käteeni. Nappulat levisivät kuin alkuräjähdys ympäri huushollia. Ei muuta kuin imuri käteen ja siivoamaan kovan mäkätyksen säestämänä. Niin että kyllä kissoillekin voi opettaa edes jotain tapoja. Manu ja Pekku ovat jo niin isokokoisia, että niiden holtiton hyppeleminen voi saada aikamoista tuhoa aikaan. Eikä joulupukki tule, jos on ollut tuhma, kaikkihan sen tietävät.


Törökin nauttii kirkasvalosta

torstai 15. joulukuuta 2011

Kamala kaamos

Kamala kaamos on iskenyt ihmisten lisäksi myös Snabelbackan eläimiin. Kaikki ovat ärtyneitä ja kiukkuisia, ja ennen kaikkea nälkäisiä. Koirat syövät ulkonakin kaiken mitä irti saavat, varastelevat toisiltaan ruokaa ja ottavaisivat ruokapöydästäkin jos yltäisivät (no, joskus yltävätkin). Kissat vaativat ruokaa koko ajan. Pekku istuu työpöydän reunalla ja nyrkkeilee, joten ohi kulkiessa täytyy olla varovainen, ettei saa käpälästä. No, pimeässä ja sateessa ei kyllä huvitakaan tehdä muuta kuin syödä ja laiskotella, ja odotella kesää. Ei siihen ole enää kuin puoli vuotta.


tiistai 13. joulukuuta 2011

Lucian päivä

Tänään on Lucian päivä, ja sen kunniaksi jopa aurinkokin näyttäytyi. Elättelin jo hetken toivoa siitä, että iltapäivälenkillä ei sataisi. Joku saisi kyllä perustaa koirien sisäpuiston, mihin voisi mennä lenkkeilemään talviaikana. Onhan niitä kaikenmaailman paippeja hiihtäjillekin. Kuvitelkaa: olisi valoisaa, ihania puskia ja lyhtypylväitä merkkailuun, temppuratoja ja agility-esteitä ja pikku kahvikioski penkkeineen omistajille. Voi, se olisi ihanaa...


Ei paljon muuta tekemistä kuin makoilla kissan kainalossa, miettii Leo.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Liukastellaan

Elämme ulkoilun kannalta ikävintä mahdollista vuodenaikaa: märkää, liukasta, loskaa ja lunta vuoron perään. Liukkaus tekee lenkkeilystä varovaista köpöttelyä. Onneksi on olemassa pelastus: Ruissalo! Ensinnäkin siellä on paljon vähemmän lunta kuin meidän kaupunginosassamme, ja kävelytiet ovat yleensä hyvin hoidettuja. Sinne siis suuntasimme sunnuntain päiväkävelylle.

Nata tähyilee merta


Leksa rantatiellä

Lenkin jälkeen maistuivatkin sitten päiväunet koko porukalle. Mukava päivä tuo sunnuntai.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Puoli vuotta

Puoli vuotta sitten, helteisenä kesäkuun päivänä, matkasimme Keravalle hakemaan Leon kotiin. Oli alun perin täysi sattuma, että netissä surffatessani törmäsin Leon kotihoitajan blogiin. "Söpö koira", ajattelin, "tuo on varman jo varattu". Unohdin asian muutamaksi päiväksi, mutta sitten oli taas pakko katsella Leon kuvia. Seuraavassa hetkessä täytinkin jo kotiselvitystä. Parin puhelun jälkeen seurasi kotikäynti ja vihdoin katsomismatka. Yhdistyksen kotihoitajan luona meitä oli vastassa touhukas koira pallo suussa. Eiköhän se ollut sillä selvä: Leo tulee kotiin.

Juhlan kunniaksi esittelen Leosta tehdyn taulun. Sen on valokuvasta piirtänyt kanadalainen ystäväni. Eikö olekin hieno? Olen todella otettu tästä upeasta kuvasta. Thank You, Marilyn!


torstai 8. joulukuuta 2011

Huijausta?

Törö on aika ovela katti. Kuulkaas tätä: Kissat ruokitaan kolme kertaa päivässä, aamulla, ihmisten töiden jälkeen ja vielä illalla. Yritän olla tarkka annostelun suhteen, ettei poikien paino nousisi liikaa. No, pojat ahmivat ruokansa aivan sutena, mutta Törö syö vähän, lähtee välillä pois ja tulee sitten takaisin syömään. Usein käy niin, että pojat syövät sillä välin Törönkin sapuskat. Tai sitten ei, sillä en ehdi seisoa vieressä vahtimassa koko aikaa.

Nyt sitten Törö on keksinyt, että jos hän määkii surkeana ja nälkiintyneen näköisenä, Emäntä antaa lisää purtavaa. "Voi sinua raukkaa, varastivatko pojat taas sinun ruokasi?" Jaa-a, voi olla, että meikäläistä höynäytetään. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään.


Aaargh, senkin ryökäle, varastit taas mun pöperöt!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän iltana

Itsenäisyyspäivän kunniaksi saatiin maahan vähän lumentapaista. Koirien mielestä siinä ei ollut vielä mitään ihmeellistä. Mietin taas, että Natalle pitäisi saada takki. Ostin jo yhden, mutta se oli vähän liian pieni. Voi olla, että takkiin tottuminen ei neidiltä suju ihan tuosta vaan. Ehkä ensin villapaita? Puikot vaan heilumaan...

Törö ja pojat ovat olleet aika rauhallisia. Ehkä valon vähäisyys vaikuttaa kissoihinkin unettavasti. Tai sitten tarpeeksi kiinnostavia leluja ei ole ollut tarjolla (pahvilaatikkokin on jo nähty). Pentukissat leikkivät ilman leikittämistäkin, mutta mitä vanhemmaksi katit tulevat, sitä enemmän tarvitaan personaltraineria keksimään aktiviteetteja. Ihan sama juttu siis kuin meillä ihmisilläkin.

Henkilökohtainen valmentaja tänne ja heti, mulla on tylsää!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Pekkumaista

Pekku on käytännössä saanut uuden nimen. Harvoin enää huudellaan: "Pekkuuu", vaan jotain ihan muuta. Juttelimme nimittäin eilenkin pitkät pätkät tähän tyyliin: Minä: "Kurlii..." Pekku: "Kurlii" (tätä vuoropuhelua toistettiin noin viisi minuuttia). Eli Pekusta on tullut Kurlii. Toisin kuin punkero veljensä, Pekku-Kurlii on erittäin seurallinen ja ystävällinen kissa. Muistelimme, miten ihan pikku pentuna asiat olivat toisin päin, eli Manu oli se seurallisempi. Ehkä koirien tulo perheeseen sekoitti pakan. Pekku-Kurlii nauttii hyvästä ruoasta, leikkimisestä ja sylittelystä. Ja miten ihana ja pehmeä turkki hänellä onkaan! Varsinainen komistus siis.


sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Leo parturissa

Leksan korvatulehduslääkkeet saivat aikaan sen, että pojan korvan alueesta tuli aivan tahmea ja rasvainen, ja karva myös takkuuntui hieman. Pesukaan ei auttanut, joten tänä aamuna oli pakko leikata pois hieman turkkia korvan alta, ja samalla menivät pitkät ja ihanan silkkiset korvakarvat. Samalla parturoitiin lyhyemmäksi myös takajaloissa kasvavat "helmakarvat", joihin roskat (ja tuleva lumi) helposti takertuvat. Hassua, mutta Leosta tuli ihan eri näköinen. Onneksi korvakarvat kasvavat pian takaisin...niin ainakin toivon. Tuntui siltä, että Leksa itsekin oli vähän hämillään parturoinnista. No, pääasia on, että poika on taas terveen oloinen, ja lääkekuuri loppui.

Olen mä vieläkin aika komean näköinen, vai mitä?

Niin, ja joku oli taas pissinyt matolle, tällä kertaa yläkerrassa. Syyllinen ei ole vielä ilmoittautunut ja häntä etsitään edelleen...

lauantai 3. joulukuuta 2011

Lelumaista

Koirat ja kissat rakastavat lelujaan. Kissanminttuhiiret ja rapisevat pallot ovat kissojen suosikit. Olen ostanut niitä kymmenittäin, sillä ne tuppaavat aina katoamaan. Natan suosikkeja ovat erilaiset vinkuvat pehmolelut, ja Leo taas leikkii mieluiten palloilla. Kilisevä kumipallo numero 4 meni rikki eilen, joten lähdin tänään kovalla kiireellä karvakorviin ostamaan uutta. Fiksuna ostin kolme palloa, samanverran rapisevia ja uuden pienen pehmolelun Natalle. Herrasväki leikki valehtelematta ehkä 10 minuuttia, jonka jälkeen Leksan pallo oli jo halki ja Natan pehmoötökkä näytti tältä:


Kuva ei kerro koko totuutta, sillä häntä oli jo melkein poikki ja lelu oli muutenkin kuin vessassa uitettu ja jyrän alle jäänyt. No, hauskaa oli pidetty koko rahan edestä, ja se kai oli tärkeintä. Eläintarvikekaupat alkavat varmaan pian levittää punaista mattoa, kun Snabelbackan emäntä astuu ovesta sisään...

torstai 1. joulukuuta 2011

Joulukuuta

Ja aivan yhtäkkiä onkin jo joulukuu. Koiranomistajan elämä on ollut viime aikoina aika yksitoikkoista. Aamulenkki: pimeää (ja märkää). Iltapäivälenkki: pimeää (ja märkää). Iltalenkki: pimeää (ja märkää). No, vielä muutama viikko, ja päivä alkaa jo pitenemään.

Kissat eivät kaamoksesta piittaa, vaan touhuilevat entiseen malliin. Eilen kotiin tullessa laskin tuhot: eteisen tapettia oli revitty ja kaikki vessan hyllyllä olleet hiusdonitsit oli tuhottu. Syytettyjen penkillä on tietenkin Törö, joka saa nykyään myös kaappien ovet auki suht' näppärästi. Tästä aiheutui jo ensimmäinen vaaratilanne, kun Törö sai kaapin hyllyltä napattua suuhunsa Leon puolikkaan kipulääkkeen. Söikö hän sen, se jäi epäselväksi, mutta tablettia ei kuitenkaan löytynyt mistään. Eli varovainen saa olla. Pitäisiköhän jo hommata ne lapsilukot?


Manu iltanokosilla arvatkaa missä?