keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Pekku William

Sarjassamme kuninkaallisia toisia nimiä esitellään seuraavaksi Pekku William. Tästä nimestä ei tullut mitään kiistaa, vaan olimme kaikki yksimielisiä siitä, että komea, hurmaava ja ystävällinen Pekku on kuin ilmetty prinssiesíkuvansa. No, prinssitkään eivät aina onnistu valokuvissa...

Tämä prinssi rötkötti taas vieressäni koko viime yön kirahdellen aina välillä: "kurlii". Tukalan tilanteen kruunasi Leksa toisella puolellani, joten käänsin kylkeä ensimmäisen kerran vasta noin kello 5.50, kun herrasväki syöksyi aamiaiselle.


tiistai 28. helmikuuta 2012

Leo Kustaa

Leo-poika sai toiseksi nimekseen Kustaa. Kuten länsinaapurin kaimansa, Leo Kustaa on hieman vanhempi mutta silti huikentelevaisuuteen taipuva herrasmies. Hän lähtee turhan mielellään kiinnostavien hajujen perään, joten joutuu siis olemaan tiukasti talutushihnassa. Kotona hän vahtii kovasti tavaroitaan, ja auta armias jos joku yrittää ottaa pois sen sukan/lapasen/puruluun: siitä vasta ärinä syntyy. Leo Kustaa on myös tarkka ulkonäöstään, ja se pitää kovasti kauniimman sukupuolen edustajista, siis narttukoirista. Aikamoinen playboy!


Mä olen kunkku!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Nata Elisabeth

Kaikki Snabelbackan eläimet ovat nyt saaneet toiset nimet. Nimeämisinnostuksen sai aikaan tietenkin naapurimaan pieni prinsessa, ja jokainen karvanaama sai siten kuninkaallisen toisen nimen. Natan nimestä käytiin pitkään väittelyä, mutta tässä hän nyt on: Nata Elisabeth. Alkujaan niin varautunut pikku koira on nykyään aikamoinen pusukone ja mamman kainaloinen. Hän seuraa minua joka paikkaan. Välillemme on syntynyt luottamus, ja se on hieno asia. Nata on näinä päivinä ollut kotona 9 kuukautta. En enää voisi kuvitella elämää ilman tätä pientä suloista olentoa.



lauantai 25. helmikuuta 2012

Ulkoilua

Manu ja Pekku ovat taas aloittaneet ulkoilun parvekkeella. Varsinkin Manu viihtyy siellä pitkiäkin aikoja. Onhan sillä paksu turkki mikä suojaa kylmältä. Törö sensijaan ei jalallaan ulos astu. Odottelee kesää varmaankin.

Punnitsin muuten Manun eilen, ja se rontti painaa jo 6,3 kiloa. Mikä komistus!


Manu vasemmalla, Pekku oikealla


torstai 23. helmikuuta 2012

Yksivuotiaat

Blogissa on ollut hiljaista hiihtoloman takia. Isäntä hoitaa kotona laumaa, kun Emäntä ja nuori Isäntä ovat reissussa. Pakko oli kuitenkin tulla kertomaan juhlapäivästä: Samana päivänä kun Ruotsiin syntyi uusi prinsessa (paljon onnea vaan!), Snabelbackassakin on taas synttärit. Manu ja Pekku täyttävät nimittäin tänään vuoden. Onnea komeat pojat! Meillä on teitä kova ikävä! Rapsutuksia, silityksiä, herkkuja ja halauksia on luvassa huomenna perjantaina.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kaksi kattausta

Törö on vaativa ruokailija. Sille kyllä kelpaa kaikki mitä eteen kannetaan (jopa se tofu), mutta muuten sen ruokailutavat ovat aika rasittavat. Neiti nimittäin haluaa useamman kuin yhden kattauksen. Siinä kun pojat ahmivat sapuskansa saman tien, maistelee Törö hieman, lähtee välillä pois, palaa takaisin, syö, lähtee pois...

Eihän tässä muuten olisi ongelmaa, mutta kun ruokaa jättää kuppiin, Manu ja Pekku syövät sen. Ja niin pojat lihovat ja Törö pysyy hoikkana ja tyytymättömänä. Ei Emäntäkään voi aina seisoa keittiössä päivystämässä, koska neidille sopisi syödä.


Kävin vaan vähän muualla, ja ruoka hävisi taas!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä

Näin ystävänpäivänä haluaisin muistuttaa kaikkia siitä, miten tärkeää ystävyys on. Sitä kannattaa vaalia ja arvostaa. Muistakaa ystäviänne muutenkin kuin ystävänpäivänä, tai edes silloin. Halaus kaikille tutuille ja tuntemattomille täältä Snabelbackasta! Hyvää ystävänpäivää! Happy Valentine's day!


maanantai 13. helmikuuta 2012

Seuralliset

Jatkan taas vieraiden viihdytys -teemalla. Sukulaiset pistäytyivät eilen iltapäiväkahvilla, ja kissat ja koirat pistivät taas päälle koko hurmausarsenaalinsa. Leksa toi näytille pallonsa, Nata leikki serkun kanssa ja Manu ja Pekku yrittivät varastaa tuliaistulppaanit ja pullat vadilta. Ihanin kaikista oli tietenkin taas Törö, joka huusi kurkku suorana koko ajan ja esitti melkein kaikki temppunsa. Sen kissan seurallisuus on jo melkein pelottavaa. Vessaankaan ei voi enää mennä ilman Töröä seurana.

Pekku tykästyi serkkupoikaan oikein kunnolla ja tunki syliin rapsutettavaksi. Eikö tuo ole jo rakkautta?

perjantai 10. helmikuuta 2012

Juhlaputki jatkuu

Helmikuu on Snabelbackassa varsinainen juhlakuu, sillä 5/8 porukasta täyttää silloin vuosia. Tänään on Leon vuoro. Leon syntymäpäivää ja ikää ei tietenkään oikeasti tiedetä, mutta vuosi sitten se tuotiin Asokan koiratarhalle Alicantessa. Sattumoisin tänään on myös kulunut kahdeksan kuukautta Leon kotiintulosta.

Onnea siis rakas koiramme! Olet meidän "vanhus papparainen". Näin kylmällä viihdyt sisäkoirana, katselet mielellään ikkunasta ulos. Tykkäät leikkiä aktivointipallolla, ja nuolet kissojen korvia. Iltaisin olet aika äreä, ja nukut selällään sohvalla. Pidät turkin hoidosta ja rapsutuksesta. Olet kaikkien ystävä.


keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Onnea!

Täyttäessäni 11 vuotta sain unohtumattoman lahjan: pienen mustan sähisevän kissanpennun. Pentu sai nimekseen Mölli, ja siitä kasvoi komea kolli. Tuo kissa oli paras ystäväni ja uskottuni läpi myrskyisten nuoruusvuosien. Samalla tavalla toivon, että Snabelbackan eläinlauma toisi lämpöä ja ystävyyttä Nuoren Isännän elämään. Jos karvaiset kaverimme osaisivat puhua, tänään ne sanoisivat: Paljon onnea syntymäpäivänäsi! Illalla juhlitaan!


tiistai 7. helmikuuta 2012

Kohtauksia

Manusta on tullut vähän kummallinen. Muutamana iltana se on saanut outoja kohtauksia, seissyt divaanisohvalla silmät oudosti tyhjyyteen tuijottaen, pää hieman etukenossa ja paksut tassut huopaa tarpoen. Pelottava näky kaikenkaikkiaan! Ikään kuin se haluaisi tulla lähelle, mutta ei uskalla (koirat ovat tietenkin vallanneet toisen sohvan ihmisten kanssa). Vaali-iltana Manu sai päähänsä kaivautua huovan alle niin, että kasvot vain näkyivät. Siinä se oli turvassa ja samalla lähellä. Hassu Mauno. Ja niin suloinen.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Lauhtuvaa

Pakkanen lauhtuu ja Snabelbackassa iloitaan. Tänään teimme koirien kanssa jo hieman pidemmän lenkin. Ja hyvä niin, sillä Leksa ja emäntä ovat lihoneet, kun elämä on ollut viime aikoina pelkkää sohvalla makoilua ja syömistä. Leo parka on kärsinyt kovasti kylmästä, se on pysähtynyt vähän väliä nuolemaan tassujaan ja välillä jopa kieltäytynyt kävelemästä. Nataa on välillä kannettu, mutta sekin on hankalaa, kun koiria on kaksi ja mukana on vielä kakkalapio. Meidän puolestamme kevät saisi jo tulla. Ja pian se tuleekin, uskokaa pois!


Plääh talvelle, sanoo Leo

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pakkasella

Näin pakkasella Snabelbackassa enimmäkseen oleillaan. Koiralenkit ovat aika lyhyitä, sillä Nata palelee. Kissatkin tuntuvat vaistoavan, että on kylmä, ja nukkuvat kuka missäkin lämpimässä kolossa. Manu viihtyy Törömökissä, kruunupesässä tai tiskialtaassa, Pekku nukkuu usein Tornissa. Eli vähän hiljaiseloa vietellään kevättä odotellessa.

Olimme sentään Natan kanssa naksutinkurssilla maanantaina. Emme me siellä paljoa oppineet, mutta olihan se kivaa vaihtelua. Ohjaaja ja muut kurssilaiset olivat mukavia, ja kaikki koirat onneksi pieniä, joten Natan ei tarvinnut yhtään päristä toisille.


Hali!