keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Oppia ikä kaikki?

Törö rakastaa viiliä. Ihminen ei koskaan saa rauhassa syödä viilipurkillistaan, se täytyy joko syödä salaa tai aivan hirvittävällä vauhdilla, jos haluaa, ettei Törö iske väliin lipomaan.

Nuorempana Törö aina juuttui isännän bulgarianjugurttiin. Olisi siis voinut kuvitella, että se olisi jo oppinut, että jos työntää pään tarpeeksi syvälle purkkiin, sinne jää jumiin. Ei näköjään.


Tuonne pohjalle jäi vielä...

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Uuvuksissa

Kevään tultua olemme innostuneet lenkkeilemään enemmän koirien kanssa. Ja mikäs sen ihanampaa? Perjantaina olin tyttökaverin ja hänen koiransa kanssa parin tunnin lenkillä. Mukavaa oli, ja samalla vaihdettiin kuulumiset. Koiratkin olivat tosi reippaita. Mutta kotiin tultaessa ihmettelin, miksi Leksa ei hypäänyt autosta ulos. Kun nostin sen alas, se oksensi saman tien. Ja vielä toisen kerran sisällä. Leo-parka, se oli varmaan täysin uuvuksissa. Tarinan opetus: kohtuus kaikessa, myös lenkkeilyssä. Entisenä juoksijana minun pitäisi tietää, että maratonkuntoa ei rakenneta päivässä eikä kahdessa talven laiskottelun jälkeen.


Emäntä taisi innostua vähän liikaa, sanoo Leo

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Apukokit

Kissathan ovat aina viihtyneet tiskipöydällä johtuen tietenkin siitä, että ne saavat ruokansa siellä. Lisäksi Manu tykkää edelleen nukkua tiskialtaassa, ja Pekku lämmitellä tiskikoneen päällä. Se, mikä kissojen ollessa pieniä oli lähinnä söpöä ja huvittavaa, on nykyään melko vaivalloista. Yritä tässä nyt sitten laittaa ruokaa ja tiskata, kun kaksi isoa lötköä ja Törö häärivät apukokkeina. Aika ahdasta, vai oletteko samaa mieltä?


.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kevätiltana

Eilen olimme iltalenkillä Ruissalossa, ensimmäisen kerran tänä vuonna näin arki-iltana. Oi niitä kevään tuoksuja, lintujen ääniä, ihanaa iltahämärää rantatiellä! Koirillakin riitti vauhtia, eikä Leksaa haitannut, vaikka joutuikin lenkin jälkeen pesulle. Se kellahti illalla viereeni hyvältä tuoksuvana ja tyytyväisen oloisena. Sekin varmaan vaistoaa, että olemme taas kerran selvinneet talven pimeydestä ja kuljemme kohti kesää.





keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kellarissa

Kissat ovat laajentaneet reviiriään kellariin. Snabelbackan kellari on sokkeloinen ja jännittävä, täynnä roinaa, ja siellä taitaa asua myös yksi jos toinenkin hiiri. Kissat saavat vapaasti rymytä siellä jos eivät tee liikaa tuhmuuksia. Nyt kun on vielä aika kylmää, parvekkeellakaan ei viitsi olla kauaa, joten uudet virikkeet ovat enemmän kuin tervetulleita. Voi, miten haaveilenkaan kunnollisesta ulkohäkistä! Siellä kelpaisi viettää kesäpäivä jos toinenkin.


Hiirijahdin jälkeen maistuvat päiväunet.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Nami vai orava?

Olen viime päivinä tehnyt ahkerasti luoksetuloharjoituksia koirien kanssa. Läheiset hiekkakuopat ovat siihen mitä mainioin paikka. Nata on vapaana ja Leo myös, tosin perässään 7-metrinen liina, ja emännällä tasku täynnä nameja. Varsinkin Nata tottelee jo hyvin "tänne" -käskyä, Leon kuulo on valikoivampi. Eilen harjoittelimme Natan kanssa myös Ruissalossa, mutta siellä oli enemmän houkuttelevia tuoksuja, joten harjoitus jäi aika lyhyeksi. Nami vai orava, mitäs arvelette, kumpi vie pidemmän korren?


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Helpotuksen huokaus

Helpotuksen huokaus... Törö syö jälleen. Onnistuin antamaan sille eilen aamulla vähän parafiiniöljyä kinkunpalan kanssa. Voi olla, että se auttoi (kun 3 kissaa käy asioillaan, ei aina tiedä kuka teki mitäkin). Joka tapauksessa tulin eilen kotiin kanafileet kainalossa, ja sitten alkoikin varsinainen mässäilyilta! Ja tuossa tuokiossa Törö oli taas oma itsensä: määki kovalla äänellä, keikkui olkapäällä ja vaati tauotonta huomiota.


Jos tarjoilu on huonoa, minähän en syö!

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Huolta ja iloa

Törö jatkaa paastoamistaan. Tai no, jos ihan tarkkoja ollaan, se on syönyt ihan pikku-pikkuriikkisen, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Yritän saada ajan lääkärille mahdollisimman pian, sillä olen jo hyvin huolissani.

Jos on murhetta, niin on iloakin. Eilen olin koirien kanssa iltapäivälenkillä kotimme lähellä sijaitsevilla hiekkakuopilla. Viihdymme siellä varsinkin nyt kuraisena aikana. Koska paikka on turvallinen, päästin Natan irti. Voi miten iloiseksi se tuli! Se juoksi hirmuista vauhtia vähän matkan päähän, pysähtyi, ja kun huusin "Nata tänne" se juoksi vielä kovempaa vauhtia takaisin. Olisittepa nähneet sen riemukkaan pikku naaman! Minäkin aivan liikutuin. Pikku koirani, miten paljon rakkautta tuotkaan elämääni.


Nata, ihanasti rakastettu.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Paastolla

Törö on ollut monta päivää melkein syömättä. Ainoastaan lauantai-iltana tarjoilemani luomunaudanpaisti kelpasi, muuten neiti on vain käväissyt ruokakupilla. Olen tarjonnut possun sydäntä, märkäruokaa, kuivaruokaa, bulgarianjugurttia... mikään ei kelpaa. En tiedä pitäiskö jo huolestua, vai onko neidillä vain kevättä rinnassa? Se ei muuten ole mitenkään kipeän oloinen. Voi voi tätä huolta taas.


perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kummikoira

Me Snabelbackassa olemme iloisia siitä, että Leo ja Nata löysivät tiensä kotiin tänne meille. Emme kuitenkaan halua unohtaa niitä, jotka tekevät työtä kodittomien puolesta. Sen takia tuemme mielellämme eläinsuojelutyötä eri tavoin. Yksi mukava tapa auttaa on on kummikoiratoiminta. Tämän söpöläisen nimi on Pandora, ja hän asuu Koirien Turvakodissa Espanjassa. Hän on kummikoiramme.

Pian turvakoti muuttaa väliaikaisesti Suomeen, joten toivottavasti tapaamme pian Pandoran ja kaikki muutkin turvakodin koirat. Tässä Nata esittelee ylpeänä Pandoran kuvaa. Eivätkö ne olekin kuin kaksi marjaa?


torstai 8. maaliskuuta 2012

Naistenpäivä

Me naiset tunnetusti pidämme kaikesta hemmottelusta. Leo on ottanut onkeensa ja hoitaa Törön korvia nuolemalla. Hyvää naistenpäivää kaikille!


keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Törö Estelle

Prinsessa- ja prinssinimien kavalkadissa viimeisenä mutta ei vähäisimpänä esitellään Törö Estelle. Törö, joka on kissoista pienin ja sievin sai totta kai toiseksi nimekseen Estelle naapurimaan pikku prinsessan mukaan. Törö on varsinainen Prinsessa hänkin: kaunis, hienostunut ja vaativa, mutta samalla niin ystävällinen ja hyväluonteinen.

Nyt, kun olen viime päivät viettänyt kurjan flunssan kourissa, Törö on viihtynyt vierelläni. Mikä voisi olla parempaa lääkettä kuin kissan hyrinä ja sen lämpö vartaloani vasten?


tiistai 6. maaliskuuta 2012

Lautasliina

Sunnuntaina Snabelbackassa kävi taas vieraita. Ai että oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa! Eläimetkin käyttytyivät hyvin ja söpösti koko ajan, olivathan vieraat mitä suurimpia eläinten ystäviä, joten heitä ei tarvinnut yhtään kiusata.

Kun vieraat sitten olivat lähdössä, kiinnitin huomioita siihen, että eteisen kuivaustelineestä oli vedetty yksi pyyhe alas. No, Manu usein tekee pesänsä mitä oudoimpiin paikkoihin, ajattelin. Kunnes katsoin tarkemmin: pyyhkeellä oli kissanhiekkaa. Ja Natan hengitys oli juuri haissut aika pahalle. Neiti oli todennäköisesti käynyt varkaissa kissanhiekka-astialla ja käyttänyt pyyhettä lautasliinana. No, onhan se hyvä, että pöytätavat ovat kunniassaan, vai oletteko samaa mieltä?





lauantai 3. maaliskuuta 2012

Mauno Albert

Jos katselee hetken Manun pönäkkää olemusta, ei ole vaikea arvata mistä sen toinen nimi Albert on peräisin...Monacon ruhtinaaltapa tietenkin. Mutta ei nimi miestä eikä siis kissaakaan pahenna!

Olen aina pitänyt Manua hiukan kömpelönä kissana, ja siksi hämmästykseni oli suuri, kun nuori Isäntä soitti minulle töihin ja kertoi, että Manu oli keittiön kaapin päällä. Törö kun on viime aikoina aivan hulluna hyppinyt kaappien ja verhotankojen päällä, Manu oli päättänyt, että kyllä hänkin. Miten se sinne oli päässyt, on arvoitus. Tässä kuitenkin kuvamateriaalia todisteeksi. Lokoisat on näköjään oltavat, vai mitä tykkäätte?