sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sunnuntaina

Syyskuun viimeinen päivä. Manu kävi taas ulkoilemassa. Viisas kissa, kun sen valjaat heti alkuunsa vahingossa irtosivat, katti päätti varmuuden vuoksi palata heti sisälle. Tunsi vissiin olonsa alastomaksi. Asia korjattiin ja ulkoilu sai jatkua.

Koirien kanssa lenkkeiltiin Orikedon ja Halisten maisemissa. Juuri sopivan mittainen lenkki kaikkien muiden paitsi nuoren isännän mielestä. Aurinko lämmitti mukavasti. Lenkin jälkeen Leo ja Nata saivat herkkuaterian. Pitäähän sunnuntaisin syödä hyvin, ja nauttia muutenkin elämästä.


Manu ulkoilee


torstai 27. syyskuuta 2012

Pieniä vaelluksia

Syyspäivä. Auringon pilkahdus sateen jälkeen. Neulasten täyttämä polku, taas kerran uusi. Metsän tuoksu, keltaiset lehdet, tyhjiksi riivityt mustikanvarvut. Olen yhdessä kahden parhaan ystäväni kanssa. Ne nauttivat jokaisesta hetkestä, ja niin minäkin. Talvella kaipaan juuri näitä retkiä, ihan arkisia pieniä vaelluksia. Kotona sitten pötkötämme sohvalla, vatsat täynnä, vähän uupuneina mutta iloisina. Elämä. Joskus se vaan tuntuu niin hyvältä.






maanantai 24. syyskuuta 2012

Seurallinen

Huomasin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään Töröstä. Älkää silti luulko, että Törö olisi jotenkin jäänyt vaille huomiota täällä Snabelbackassa. Päinvastoin! En voi kuvitella seurallisempaa eläintä kuin Törö. Hän ei mitenkään jää huomaamatta.

Jos olen syömässä tai kahvittelen, Törö istuu pöydänkulmalla. Aamulla hän vaatii kuivattuja kaloja erittäin kovaäänisesti, lopun päivää määkii muuten vaan. Jos olen kellarissa pyykkihommissa, Törö seuraa. Jos menen yläkertaan touhuamaan, Törö seuraa. Jos istun sohvalle, Törö tulee syliin. Jos laitan ruokaa, Törö haluaa keikkua olkapäällä (ja varastella). Missä olenkin, siellä on myös Törö. Jos siis kärsitte yksinäisyydestä, hankkikaa itämainen kissa.






tiistai 18. syyskuuta 2012

Valokuvassa

Leo ja Nata kävivät ihan oikealla valokuvaajalla otattamassa muotokuvat. Aika hikinen urakka, sillä kumpikaan ei pysynyt paikallaan kovin montaa sekuntia kerrallaan. Sain koevedokset ja ilahduin, miten monta hyvää kuvaa koiruuksista oli saatu otettua. Tulee vaikea valinta mistä kaikista teetetään varsinaiset kuvat.

Kuvia ei tietenkään saa tiedostomuodossa, joten otin kuvia koevedoksista ja rikon näin varmasti kaikkia mahdollisia lakeja. Mutta onhan teidän kaikkien pakko nähdä edes pari hienoa otosta!


Natan hieno poseeraus

Leksa pirtsakkana


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Hammashoidossa

Leo käytettiin torstaina hammaskiven poistossa. Sain vinkin, että Livian maaseutuopiston Paimion yksikössä on eläinlääkärin vastaanotto ja siellä hyvä palvelu. Ja se on aivan totta! Paikka oli tosi edullinen, ystävällinen ja kiireetön, onhan kyseessä opetusklinikka. Suosittelen! Lisäbonuksena olivat kauniit varsinaissuomalaiset maisemat matkan varrella. Oi, jos voisin vielä valita, niin haluaisin opiskella itsekin siellä.

Leksa oli koko illan varsin vaisua poikaa, mutta seuraavana päivänä jo aivan oma iloinen itsensä. Hoidetuista hampaista on iloa pitkäksi aikaa, eikä vähiten emännälle, jonka vieressä öisin ei enää tunnu pahanhajuinen koiran hönkäys...


Mitä ne laittoivat drinkkiini kun näin väsyttää?

tiistai 11. syyskuuta 2012

Hui Kauhistus

Yhtenä päivänä Manu oli ulkoilemassa nuoren Isännän kanssa pihalla, kun kadulta säntäsi irrallaan oleva koira kohti pahaa aavistamatonta Maunoa. Mikä neuvoksi? No, kissa luikerteli salamaakin nopeammin irti valjaista ja juoksi suoraan kotiovelle! Koira korjattiin talteen ja Mauno sisälle. Ajattelin silloin, että mahtaako kisu enää uskaltautua ulos tämän kauhukokemuksen jälkeen, mutta Manu-poika ei olekaan arkalasta kotoisin. Ulkoiluretket jatkuvat niin kuin ennenkin.



Mauno, pihan kruunaamaton kuningas

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Natiainen

Natu, Natula, Natsula, Natiainen. Siinä meidän tyttösemme lempinimiä. Tästä arasta ja varautuneesta pikkuisesta on tullut vähän yli vuodessa tosi reipas ja rohkea, mutta myös aikamoinen sylikoira. Nata myös seuraa minua joka paikkaan kotonakin. Kaikkein liikuttavinta on kuitenkin se, miten hän painaa päänsä syliini ja nukahtaa. Se on luottamusta, se on rakkautta.


torstai 6. syyskuuta 2012

Puussa ja maassa

Manu haluaa ulkoilla joka päivä, ja niinpä tänäänkin, kylmänä syyskuun päivänä, laitoin vanhan toppatakin päälle ja vein kissan ulos. Katsastimme tonttia, ja käväisimmepä naapurin puolellakin, sillä siellä on mukava omenapuu mihin oli kiva kiivetä ja tähyillä ylhäältä maailmaa.

Manun ja minun suhde on selvästi parantunut näiden yhteisten ulkoiluretkiemme ansiosta. Nykyään Manu seurustelee kanssani enemmän sisälläkin. Se on varmaan nyt onnellisempi kuin ennen.

Päivän oivallus: anna aikaasi ystäville.



maanantai 3. syyskuuta 2012

Onnekkaat

Viikonloppuna Helsingissä ja Oulussa järjestettiin Löytökoiralauantai. Tapahtuman tarkoituksena on esitellä rescue-toimintaa ja tietenkin myös tavata tuttuja. Emme päässeet paikalle, mutta olimme hengessä mukana. Jopa TV1 huomioi tapahtuman pääuutislähetyksessään. Hieno homma! Costa Blancan rescuekoirienkin kautta jo ainakin 18 koiraa on saanut uuden kodin. Uusi elämä, uusi mahdollisuus hylätyille koirille ja myös meille perheille.

Eilen illalla makasin pää pyörryksissä hämärässä huoneessa, vierelläni uskollinen Leo. Mietin kuinka onnekkaita olemmekaan molemmat, kun hoidamme ja pidämme toisistamme huolta, hyvinä ja huonoina päivinä. Yhdessä onnelliset.