tiistai 30. lokakuuta 2012

Tuiterissa

Kissanminttu on tunnetusti aine, joka saa monet kissat sekaisin. Toimii myös meillä. Valkoiset pojat saavat siitä aika mukavat kiksit. Mutta löytyy muutakin päänsekoittajia. Yhtenä iltana haudutin iltateetä, kun huomasin, että kissat kiertelevät kupin ja teepakkauksen ympärillä. Ja kyllä vaan, Pukka -merkkinen yrttitee saa valkoiset katit ihan tuiteriin. Teepussille voi siis löytyä monenlaista käyttöä. Kelpaisikohan tämä niksipirkkaan?


Mauno: "Hik...täshä on aikash kiva maku"

maanantai 29. lokakuuta 2012

Teline

Töröllä on mukava tapa tulla aina syliin tai jos syliä ei ole saatavilla niin ainakin jotenkin ihmisen lähelle. Tässä käytetään nuorta Isäntää telineenä. Mukavasti lämmittää vaikkapa syyspakkasilla!


torstai 25. lokakuuta 2012

Pipan muistolle

Tuli uutinen
kovin surullinen:

Törön siskon tie
tänään taivaaseen vie.

Pipa kaunokainen
elit elämän liian lyhyen.


En koskaan tavannut Pipaa, mutta seurasin hänen elämäänsä kasvattajan kotisivujen ja omistajansa facebook-sivujen kautta. Nuoren kissan elämä päättyi aivan liian varhain. Osanottomme Pipan perheelle ja ennen kaikkea toivomme, että sen kaksi pientä pentua selviäisivät elämään. Voi, miten murheellinen päivä tästä tulikaan.

Vastahankainen

Nata on viime aikoina ollut varsin vastahankainen lähtemään aamu- ja iltalenkille. Varsinkin aamut ovat vaikeita. Ilmeisesti pimeys ja viilenneet ilmat eivät miellytä tyttöstä. Päivällä hän kävelee reippaasti, mutta aamuisin saa houkutella ja maanitella.

Emäntä istuu vielä aamukahvilla, kun Isäntä alkaa huhuilemaan eteisessä. Nata ei ole kuulevinaankaan, korkeintaan vinkaisee hieman ja katsoo minua levottomasti. Joka aamu lankean sitten siihen, että otan neidin syliin ja kannan hänet kuistille valjaisiin puettavaksi. No, kukapa ei ymmärtäisi Nataa? Eiväthän pimeät aamut ja illat juuri houkuttele ulkoiluun, vaikka se hyvää tekeekin.


Anna mun olla rauhassa...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Puntarilla

Eilen tuli käytyä puntarilla muutaman eläimen kanssa. Nata-possu painaa 4,5 kiloa, Törö 4 kiloa, Leksa 8,5 kiloa ja Manu-roikale yli 6 kiloa! Huimin painonnousu on Töröllä, joka painoi kotiin tullessaan puolivuotiaana vähän alle 2 kiloa. Mutta hoikka on neiti edelleen, pelkkiä pitkiä jalkoja.

Natan ja valkoisten kissojen painoa pitää tarkkailla eniten. Sterilaatio valitettavasti aiheuttaa lihomisherkkyyttä, ja enimmäkseen sisällä oleskelevat entisen kollikissat ovat vaaravyöhykkeessä. Koirat sentään saavat paljon liikuntaa, sillä niidenhän pitää viedä ihmiset lenkille 3 kertaa päivässä.


Apua! Mitenkäs paksu mä olenkaan?

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pullukka

Viime viikolla jo hieman epäilin, ja tänään asia varmistui: Nata on selvästi lihonut! Neiti on nykyään aika pullukka. Kuinka näin on päässyt käymään? Ehkäpä osasyynä ovat ne aktivointipalloon laitetut herkut, joita ei ole miinustettu tavallisen kokoisista ruoka-annoksista. Ainakin liikuntaa on harrastettu runsaasti, joten siinä kohtaa omatuntoni on puhdas. Täytyypä pikkuisen tarkkailla neitokaisen syömisiä, sillä ylipaino ei ole hyväksi. Voi voi! Kukapa nyt dieetistä tykkäisi?!



En oo lihonu, en varmana!


maanantai 15. lokakuuta 2012

Mätsärin sankarit

Eilen järjestettiin Liedossa Match Show Turun eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi. Olin siellä toimihenkilönä, ja sain yhtäkkiä päähäni ilmoittaa Leon mukaan monirotuisten sarjaan. No, isäntä kuskasi Leksan paikalle ja menimme kehään. Olin katastrofaalisen huono esittäjä, joten siitä johtui, että Leo sai sinisen nauhan. Tulimme kuitenkin toiseksi sinisissä, joten palkintopysti ja ruusuke tuotiin ylpeinä kotiin. Hienoa Leo!

Innostuin menestyksestämme niin, että päätin toisenkin kerran viedä Leon mätsäriin. Pitäisi vaan hieman harjoitella koiran esittämistä ensin, ettei tuomarin tarvitse kuivasti huomauttaa: "Jospa laittaisit koiran toiselle puolellesi, että minäkin näkisin sen". Hehheh.


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Herkkä tyttönen

On jännää huomata, miten koirien käytös on muuttunut vähän yli vuodessa. Natasta esimerkiksi on tullut tosi herkkä. Jos alussa se ei lotkauttanut korvaansakaan millekään riitelylle, nyt on toisin. Viimeksi tänä aamuna, kun hieman korotin ääntäni nuorelle Isännälle (köh), Nata vilahti salamana sängyn alle turvaan. Pikku raukka, luuli, että hänelle huudetaan. Sain jonkun aikaa maanitella, hyvitellä ja sylitellä ennen kuin neiti oli taas rauhoittunut.

Nata muistuttaa luonteeltaan yhä enemmän vanhaa Hessua. Jaa miksiköhän? Mahtaako syy olla jonkun hemmottelevan ja palluttavan omistajattaren?


Minä olen niin herkkä, sanoo Nata

maanantai 8. lokakuuta 2012

Hylätyt

Lauantaina oli eläinhoitolassa avoimien ovien päivä. Minäkin jonkinlaisena yhdistyksen aktiivina olin paikalla. Yleensä en anna hoitolan kodittomien pesiytyä sydämeeni, mutta tällä kertaa kävi toisin. Kaksi vanhaa pikkukoiraa oli joutunut pois kodistaan, hoitolaan odottamaan kohtaloaan. En saa näitä hylättyjä mielestäni. Ajattelen niitä koko ajan, kaltereiden takana, karussa kopissa odottamassa. Se on niin surullista, että itkettää. Ottaisin ne omakseni, jos voisin. Mutta ei, Snabelbackan eläinkiintiö on täynnä. Pelkään, ettei kukaan halua adoptoida kahta koiravanhusta. Ja ehkä lopetuspiikki olisikin armeliaampi vaihtoehto.

Ja onhan se oikein, että näiden kahden kohtalo koskettaa. Sen pitäisi koskettaa jokaista. Ihminen, miksi olet niin julma? Sitä en koskaan ymmärrä.

Leo, yksi onnekkaista

perjantai 5. lokakuuta 2012

Voihan sade!

Sataa, sataa ropisee. Eilen iltapäivälläkin oli sellainen kaatosade, että koirien kanssa odoteltiin tovi josko se laantuisi ennen ulos lähtöä. No, ei se loppunut joten ei kun sadekamppeet päälle ja ulos. Kumpikaan koirista ei tykkää märästä, ja molemmat riehaantuvat aina lenkin jälkeen. Natakin yritti eilen kaivautua sohvan täytteisiin, kun oli niin inhottava olo.

Tänä aamuna kävi sitten niin, että Natan valjaat juuttuivat pikalukituksestaan kiinni. Sain jonkun aikaa lirkutella, että sain nahkaiset valjaat pujoteltua litimärän koiran yltä, mutta onnistui se sentään. Ääh! Toivottavasti iltapäivällä on jo poutaa.


Inhottava sade, sanoo Nata

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Vegetaristi lihakaupassa

Törö on ollut tällä viikolla aika vähäruokainen. Osittain se voi johtua töihin paluustani, mutta joka tapauksessa ruoka ei ole maistunut neidille juuri lainkaan. Jos laitan kuppiin nappuloita, niihin ei kosketa (ja jos käännän selkäni Manu tai Pekku syövät ne).  Mieluiten jonkun pitää seisoa vieressä rohkaisemassa ja hokemassa: "Syö, syö..."

 Pitää varmaan hakea taas kauppahallista sisäfilettä. Ei kyllä kehtaa ääneen sanoa, että se tulee kissalle. Kerran yksi lihamyyjä näytti närkästyneeltä, kun ostin pienen palan jotain kallista lihaa ja sanoin sen tulevan koiralle. Varsinkin kun seuraavaksi sanoin olevani itse vegetaristi. Heh heh.


Mä haluan lihaa!!!