perjantai 30. marraskuuta 2012

Pikkujoulu

Marraskuu loppuu varsinaiseen talvimyräkkään. Pikkukoirien lenkki jäi aamulla melko lyhyeksi, sillä tuuli ja tuisku haittasivat kulkemista. Neidit ja minä käännyimme siis aikaisemmin kotiin ja isäntä jatkoi vielä Leon kanssa pidemmälle. Molly tuli uuteen kotiin runsaiden varusteiden kanssa (kiitos niistä), ja mukana oli myös monta takkia. Ne ovatkin nyt tarpeen, sillä tyttösen turkki on aika ohut.

Viikonloppuna on luvassa paljon ohjelmaa: joulumarkkinapäivystystä Tesyn kanssa vanhalla suurtorilla lauantaina ja retki Helsinkiin sunnuntaina. Ja totta kai mahdollisimman paljon leikkiä ja ulkoilua siinä välissä. Hauskaa pikkujoulua kaikille!


Valoa pimeyteen, toivoo Törö

torstai 29. marraskuuta 2012

Ystävät hämärän jälkeen

Blogeissa tehdään joskus nolojakin paljastuksia, niin myös täällä Snabelbackassa. Sain nimittäin itsekin niin hyvät naurut nähdessäni tämän Isännän ottaman valokuvan, että pakkohan tämä on kaikessa karmeudessaan paljastaa teille lukijoilleni. Eli tässä likaiset villasukat ja bloggaja  itse sekalaisen eläinkasan alla ja ympäröimänä. Meillä jos johonkin menee makuulle, porukkaa on kurveissa saman tien.

Kuten kuvasta näkyy, Molly on kotiutunut ja tulee toimeen kissojen kanssa. Ja nuo villasukat pitää pestä.


tiistai 27. marraskuuta 2012

Tutustutaan

Mollyn ensimmäiset päivät uudessa kodissa ovat sujuneet hyvin. Tyttö on nukkunut vieressämme, syönyt ruokansa, lenkkeillyt innokkaasti ja antanut hienosti tilaa Leolle, Natalle ja kissoille. Erityisen kunnioittavasti Molly suhtautuu kissoihin. Pekku on jo hyväksynytkin Mollyn, Törö vielä hieman märisee, mutta elämänmuutoksesta kaikkein loukkaantunein on Manu. Se pörhistää edelleen karvansa Mollyn nähdessään. Omituinen kissa, tuumii Molly.

Eilen porukka jäi jo vähäksi aikaa keskenään, kun käväisin asioilla. Joku oli päästänyt pisut yläkerran eteiseen mutta muuten oli ihan rauhallista, kun palasin kotiin. Kyllä Molly tuntuu oikein ihanalta koiralta näin muutaman päivän tuttavuuden perusteella. Ainoa pikku miinus on hirmuinen räksytys, joka joskus saa pienen koiran valtaansa. Mutta eiköhän sekin ajan myötä vähene. Hassua, nyt en enää muista, millaista elämä oli ennen Mollya. Näin on hyvä.


Pekku ja Molly

lauantai 24. marraskuuta 2012

Molly

Tässä hän nyt on, Molly tyttönen. Hakumatka sujui hyvin, ja päivä on mennyt tutustuessa uuteen kotiin. Leo ja Nata olivat hakureissulla mukana, ja sopuisasti porukka matkusti auton takapenkillä. Kissat vähän pörhistelivät mutta toipuivat aika nopeasti. Onhan näitä jo nähty, tuumaavat katit. Molly itse hieman arastelee kissoja, ovathan valkoiset pojat sitä isompia. Leo on ottanut homman ihan rauhallisesti, Nata on hieman komennellut mutta yllättävän hyvin on ensimmäinen päivä uudessa kodissa muuten sujunut.

Oli liikuttavaa miten luottavaisesti Molly lähti mukaamme. Kiitos Aino ja Costa Blancan rescuekoirat, että piditte tyttösestämme huolta tähän asti. Enää ei tarvitse Mollyn maailmalla kodittomana kierrellä, hän on nyt osa meitä.



Ensimmäisellä kävelyllä kotona

perjantai 23. marraskuuta 2012

Huominen

Tänä iltana olen jännittynyt mutta samalla iloinen. Uskalsimme ottaa askeleen ja tarjota kodin vielä yhdelle kodittomalle. Pikkuinen Molly, joka on etsinyt kotia Suomessa jo melkein 1,5 vuotta haetaan kotiin huomenna. Toivon, toivon, että kaikki menee hyvin. Toivokaa tekin. Mollyn takia. Hän on kärsinyt jo tarpeeksi. Huominen muuttaa yhden pienen koiran elämän, ja myös kaikkien meidän täällä Snabelbackassa. Tervetuloa Molly, odotamme sinua.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Köllötellään

Kaamos selvästi vaikuttaa myös eläimiin. Tuntuu siltä, että meilläkin kaikki vaan makoilevat laiskoina ja pullukoina sohvilla ja tyynyillä. Kun on pimeää, niin edes leikkiminen ei pahemmin huvita. Ja ihmekös tuo, kun itsekin melkein nukahtaa pystyyn. Lepäillään siis yhdessä, ja haaveillaan valosta ja lämmöstä.


Köllöttelen tässä paremman tekemisen puutteessa

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Koirapuistossa

Eilen meillä oli tilaisuus käydä mukavassa koirapuistossa. Siis puistossa, ei missään kälyisessä aitauksessa. Oli tosi mielenkiintoista seurata Leon ja Natan käyttäytymistä siellä. Molemmat nauttivat olostaan, leikkivät kiltisti kaikenkokoisten koirien kanssa, tulivat luokse kun huudettiin ja olivat kaiken kaikkiaan mallikelpoisia koirakansalaisia. Natakaan ei yhtään rähjännyt, ei edes isoille koirille.

Minullakin oli hauskaa ihan vaan katsellessa koirien iloa. Niin, ja kaiken kukkuraksi Leo rakastui erääseen tyttökoiraan. Yhtään ei haitannut se tosiseikka, että herra itse on kastroitu ja narttu oli kaksi kertaa Leksan kokoinen. Kyllä rakkaus on sokea!


Koska tapaan taas se ihanan nartun?


torstai 15. marraskuuta 2012

Toipumista

Törö voi jo paremmin. Sain eilen arvokasta hoitoapua, kun yksi ihana ihminen otti Törön hoitoonsa ja ruiskutti parafiiniöljyä ja nestemäistä ruokaa kissan suuhun (no, kissa itse ei sitä arvostanut). Homma viimeisteltiin vielä ummetuslääkkellä, ja illalla sitten Törö vihdoin kakkasi. Mikä ilo yhdestä jätöksestä!

Aamulla Törö jo söi hieman, joten nyt uskon, että asiat kääntyvät parhain päin. Olin jo kovin, kovin huolissani. Kuulin, että Törön veli Paju oli myös kärsinyt samoista oireista siellä Australian auringossa, joten kaamosmasennusta tämä ei sittenkään taida olla.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Lääkärissä

Törön syömättömyys jatkuu edelleen, joten tänään menimme sitten eläinlääkärille. Neidistä otettiin kaikki mahdolliset kuvat ja kokeet, mutta mitään selkeää syytä paastoon ei löytynyt. Kissa parka on jo vähän kuivunutkin, joten nyt se täytyy ainakin saada juomaan jotain, ja toivottavasti myös pikku hiljaa syömäänkin. Eläinlääkäri epäili, että ehkäpä kisun suolistossa on joku langanpätkä tai muu sellainen, ja neulomisen harrastajana myönsin tämän olevan mahdollista. Nyt yritämme parafiiniöljyä käyttäen saada suolen toimimaan.

Olen ollut todella huolissani. Toivottavasti Törö paranee pian. Muuta mahdollisuutta en uskalla edes ajatella.


I am ill... says Törö the cat.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Paastolla

Kissat ovat olleet muutaman päivän ihan omituisia. Mikään ruoka ei maistu. Ihan sama mitä filettä tai raksua laittaa kuppiin, kukaan ei juurikaan syö. Muuten ne ovat ihan normaalisti ja tyytyväisen oloisia, joten en ole pahemmin vielä huolestunut. Valkoisille kissoille ei varmaan pieni syömättömyys olekaan haitaksi, niillä on sen verran paljon vararavintoa (lue: läskiä), mutta Törö voisi jo alkaa syömään.

Ajattelin jo syyksi kaamosmasennusta, mutta meidät ihmiset se ainakin laittaa syömään entistä enemmän, toteaa nimimerkki toinen käsi karkkipussissa. Ei auta siis kuin katsoa mitä tuleman pitää.


Leave me alone, I know what I'm doing...

perjantai 9. marraskuuta 2012

Me kaksi

Eilen illalla Snabelbackassa oli hiljaista ja rauhallista, sillä Isännät olivat katsomassa eppunormaalia. Vietimme eläinten kanssa laatuaikaa sohvalla loikoillen. Minä ja Törö olimme sylikkäin ja kävimme seuraavanlaisen vuoropuhelun:

Minä: "Rakastan sua"
Törö: "Mää"
Minä: "Rakastan sua"
Törö: "Määä"
Minä: "Rakastan sua"
Törö: "Määääää"

Sitten vaikenimme. Enempää sanoja ei tarvittu.


Me kaksi


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Yököttää

Eilen aamulla löysin eläinten ruokakaapista jonkun sinne unohtuneet kissojen märkäruoan, ja annoin sen kissoille yhdessä raksujen kanssa. Ruoka maistui, mutta eipä aikaakaan, kun Törö oksensi kaiken ulos, ja hetken kuluttua myös Manu. Mitä lie moskaa oli tuo märkäruoka. Aika harvoin sitä kissoille ostankaan, kun raksut ja liha maistuvat. Niin no, Manu ei lihasta perusta, hän on kuivamuonamiehiä.

Eiliseen mahtui myös ilouutinen. Ne pari vanhaa hylättyä pikkukoiraa jonka kohtaloa surin ovat löytäneet uuden kodin. Tällä kertaa toivottavasti loppuelämänsä ajaksi. Onneksi joku vielä osasi arvostaa kahta vanhaa mummukoiraa.


Sisäfileestä ei mee vatta sekaisin, sanoo Törö



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Onnea Törö

Snabelbackassa on juhlapäivä, sillä Törö alias Ancient Glaukia täyttää tänään 2 vuotta. Onnea onnea sinä kissoista parhain! Päivänsankari on ollut tänään hieman nyreällä tuulella, sillä emäntä unohti ostaa lahjan. Tarjoilukaan ole miellyttänyt, sillä sisäfile pääsi loppumaan. Emäntä pyytää anteeksi ja toivottaa onnea vielä kerran, ja lupaa rientää huomenna lihakauppaan.


perjantai 2. marraskuuta 2012

Lobbarit

Törmäsin muutama viikko sitten vanhaan tuttuuni, joka kertoi harkitsevansa rescue-koiran ottamista. Minä tietenkin innostuin asiasta kovasti, ja päätin, että parhaita rescue-toiminnan mainoksia ovat tietenkin rescue-koirat itse! Niinpä Leo ja Nata lähtivät lobbausreissulle, ja laittoivat tietenkin parhaan hurmausvaihteensa päälle.

Eilen sitten törmättiin taas, ja sain kuin sainkin ilouutisen. Yksi koditon on pian ex-koditon, kun tähän perheeseen sopiva koiruus oli löytynyt Espanjan katukoirat ry:n kautta. Ehkäpä kahdella suloisella lobbarilla oli vähän osuutta tähän, näin uskon. Onnittelut täältä Snabelbackasta!


Onni on oma koti, miettii Nata



torstai 1. marraskuuta 2012

Odotus

Jos kävelee iltapäivällä meidän talomme ohi, niin melko varmasti olohuoneen ikkunasta pilkistää muutama pieni ja vähän isompi pää. Yhtenä päivänä tulin kotiin paljon tavanomaista aikaisemmin ja olin varma, ettei kukaan ole ikkunalla odottamassa. Mutta kyllä vaan, Nata siellä jo odotteli emäntää. Kyllä tuntuu aina hyvältä tulla kotiin.


Odotus