maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden vaihtuessa

On uuden vuoden aatto, ja Snabelbackan ympäristö on kuin sotatanner. Koirat ovat todella hermostuneita. Kun paukuttelu alkoi kuuden maissa, Molly riehaantui haukkumaan, ja Leo ja Nata perässä. Nyt ne ovat onneksi hiljaa mutta selvästi peloissaan. Ulos ei ole mitään asiaa ennen kuin joskus aamuyöllä. On kyllä ihan pakko sanoa, että vihaan noita raketteja. Mitä järkeä??

Niin, johonkin se vuosi 2012 vaan katosi. Mitähän seuraava vuosi tuo tullessaan? No, ei ainakaan uusia eläimiä Snabelbackaan, hehheh. En yleensä tee uuden vuoden lupauksia, mutta aina voi yrittää olla parempi ihminen. Siinä on haastetta kerrakseen.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille. Toivottavasti tavataan taas ensi vuonna!






perjantai 28. joulukuuta 2012

Kuusivaras

Joulu on selvästi jo ohi. Ainakin kissojen mielestä. Nimittäin ehtoolla tullessamme koirien kanssa iltakävelyltä olohuoneessa näytti tältä:



Joku ryökäle (kuvassa) oli yrittänyt kiivetä kuuseen tai ainakin varastaa kuusenkoristeet. Ei ollut ensimmäinen kerta. Pekku nähtiin useammin kuin kerran ryöstöpuuhissa, mutta aikaisemmin kuusi ei sentään kaatunut. (Tämän takia kielsin laittamasta vettä kuusen jalkaan.) Kissojen hupihetket ovat pian ohi, sillä Isäntä uhkasi heittää mokoman kräkin ulos jo huomenna. Ja pianhan jo vuosi vaihtuu, ja sanontahan kuuluu, että uusi vuosi, uudet kujeet. Kertokaa tämä sille, joka oli taas pissinyt lattialle ollessamme elokuvissa.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Muotikatsaus

Joulu alkaa olla jo ohitse. Päivät ovat menneet lepäillessä, ulkoillessa ja lumentuloa ihmetellessä. Tänä aamuna oli vielä kipakka pakkanen, mutta nyt illalla lämpötila lähestyy jo nollaa. Aika mukavaa, vaihteeksi. Kylmyys kun ei ole meikäläisen kavereita.

Vaikka tämä ei olekaan varsinainen muotiblogi, esittelen tällä kertaa kaksi mahtavaa asukokonaisuutta talven 2012-13 mallistosta. Ensimmäinen on emännän hemaiseva pilkkihaalari, jota olen jo aikaisemmin mainostanut. Huomatkaa myös mahtavat asusteet (Kuoma-saappaat, ylisuuri pipo ja kakkalapio).



Pakkasilla Molly käyttää vartalonmyötäistä fleece-haalaria, jota on tuunattu leikkaamalla etutassujen resorit pois. Tyylikäs ja lämmin asu ohutturkkiselle koiralle. Lisäasusteena neidillä on liki tauoton räksytys. Tätä tyylikästä (ja kovaäänistä) porukkaa ei voi olla huomaamatta!




maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto

Kotikaupunkimme Turun julistettua joulurauhan Snabelbackassakin on virittäydytty joulunviettoon. Kuusi saatiin pystyyn (ja se on vieläkin pystyssä), lahjat on jaettu ja jouluateria syöty. Loppuilta on varattu pelkälle laiskottelulle ja lahjojen tutkimiselle.

Nata omi heti kaikki koirien lahjat itselleen, ja ruokaillessakin tuli hieman äristyä herkkujen äärellä. Hillitön pomo tuo meidän pikkuneiti! Koirat saivat nimittäin maistaa hieman joulukinkkua, ja kissoille oli ostettu possun sisäfilettä. Aika tyytyväistä porukkaa makoileekin sohvilla tällä hetkellä. Taidan itsekin liittyä seuraan. Hyvää joulua kaikille!


maanantai 17. joulukuuta 2012

Lapasvahti

Leo on kehittänyt itselleen uuden harrastuksen: hän toimii perheen sukka- ja lapasvahtina. Nyt te tietenkin ihmettelette, että mitä se sellainen on? No, Leksa hakee eteisen kuivaustelineestä (tai mistä tahansa) sukkia ja lapasia ja vahtii niitä sitten muristen tyynyllään. Aika raivostuttavaa ja toisaalta hellyttävää. Eli jos ulos lähtiessä lapanen puuttuu, tietää mistä etsiä.

Taitaa Leksa olla hieman sekaisin, ja sekoaa tässä pian itsekin. Vielä ainakin kolme kuukautta tätä hangessa tarpomista, koirien pukemista, kylmiä käsiä, valuvaa nenää ja lumitöitä. Yääh. Kesä on todella kaukana. Ainoa lohtu on lämpimät pilkkihaalarit, joihin saan ulos lähtiessa solahtaa. Suosittelen kaikille ei-trenditietoisille koiranulkoiluttajille!


Paremman tekemisen puutteessa vahdin tätä lapasta

perjantai 14. joulukuuta 2012

Pukin asioilla

Eilen tuli käytyä vähän pukin asioilla Lemmikkiasemalla. (Onneksi eläimet eivät osaa lukea, muuten en olisi voinut paljastaa tätä.) Mukaan tarttui kissanruoan lisäksi yhtä sun toista mukavaa koirille ja kissoille. Kassalla maksaessani totesin, että taisi tulla tuhlattua eläinten lahjoihin enemmän rahaa kuin meidän ihmisten.

Kotiin tullessa koirat ja Törö olivat eteisessä vastassa, ja ikään kuin ne olisivat aavistaneet millä asioilla olin ollut, sillä ne yrittivät ihan väkisin riistää kassit kädestäni. Tulee mieleen, kun penskana kaverin luona kaivoimme joululahjat esiin (ihan sama miten hyvin ne oli piilotettu), avasimme ne ja paketoimme uudestaan. Toivottavasti samaa temppua ei ole yritetty meillä tänään, sillä ainakin Leo näki, mihin ne paketit laitettiin...

Mukavaa joulun odotusta kaikille! Malttakaa vielä vähän aikaa, sitten pukki tulee!


En mä enää jaksaisi odottaa, sanoo Törö



tiistai 11. joulukuuta 2012

Tekemistä

Viime aikoina blogijaarittelu on pyörinyt lähinnä koirien ja Törön ympärillä. Älkää silti luulko, että Manu ja Pekku ovat kadonneet mihinkään. Vaikka pakko on myöntää, valkoiset kisut ovat taas jääneet vähemmälle huomiolle. Molemmat voivat hyvin (ja aika paksusti), mutta ovat ehkä hieman turhautuneita tekemisen puutteeseen (tästä jauhan aina).

Meillä kuten varmaan muissakin perheissä käydään jatkuvaa suukopua siitä, miten paljon nuorison tulisi osallistua kotihommiin. Kissojen leikittäminen ja aktivointi olisi mielestäni jälkikasvulle hyvin sopivaa tekemistä, mutta niin vaan tekniikan ihmeet useimmiten vievät ajan ja huomion. Minulle oikea elämä on virtuaalielämää arvokkaampaa, joten tänäänkin taas juoksen kissojen kanssa ympäri taloa höyhenlelu kädessä. Ja sitäpaitsi viisaat väittävät, että istuminen on epäterveellistä, joten parasta uskoa.


Tylsää! Kaipaan tekemistä!

maanantai 10. joulukuuta 2012

Koulutusta

Mihinkäs ne vapaapäivät taas oikein katosivat? No, flunssa vei osansa ja eläinsuojeluyhdistys samoin. Kissa Vieköön -keräys ja eläinten joulurauhan julistus olivat molemmat taas oikein mukavia tapahtumia joissa oli ilo olla mukana. Uskokaa tai älkää, vapaaehtoistyö on tosi antoisaa!

Juu, ja perjantaina meillä kävi koirankouluttaja neuvomassa mitä Mollyn ylenpalttiselle haukkumiselle olisi tehtävissä. Tyttönenhän riehaantuu haukkumaan aina ulos lähdettäessä (ja ulkona myös, mutta se on toinen tarina). Neuvo on kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä: jos Molly haukkuu puettaessa (emäntää ja koiria) tai kuistilla, ihminen palaa takaisin olohuoneen sohvalle. Ensimmäisellä kerralla vierailin sohvalla noin 15 kertaa, seuraavalla kerralla jo vähemmän. Eilen onnistuimme jo lähtemään ulos aivan täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Se oli musiikkia kipeille korvilleni. Molly on fiksu ja ihana koira!


Isäntä oli reissussa, ja oli kova ikävä...

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hei me palellaan

Viime päivät ovat olleet hyytävän kylmiä. En todellakaan ole mikään talvi-ihminen. Nyt kun koiria on kolme, joista kahdelle pitää pukea vaatteet päälle ulos lähtiessä, elämä tuntuu entistäkin vaivalloisemmalta. Nuori Isäntä valitti, että kaikkien kavereiden luona on lämmintä mutta meillä on aina kylmä. Totta sekin. Kääriydytään siis vällyihin tai tehdään kuten Manu, joka löytää suojaisan ja lämpimän kolon vaikka nuoren Isännän koulurepusta. Toivottavasti pakkanen lauhtuu pian!


tiistai 4. joulukuuta 2012

Kakkakepponen

Eilen sain töihin hysteerisen puhelinsoiton. Nuori isäntä ilmoitti, että kotona on tapahtunut jotain kissankakkaan liityvää. Koska en saanut puhelusta tolkkua, päätin lähteä saman tien kotiin. Ja siellä odottikin varsinainen kakkakepponen! Joku (syyllinen ei ole ilmoittautunut) oli raahannut (aika täyden) kissankakkasäiliön keskelle keittiön lattiaa, avannut sen, ja levittänyt jätökset lattialle (ja syönyt niitä).

Tämä on ollut melkoinen operaatio, johon on melkein tarvinnut olla kädellinen pystyäkseen moiseen. Voitte kuvitella, mikä haju meillä oli... pojan kaveri istui sohvalla nenäänsä pidellen, eikä ihme. Siivosin sotkun hieman kiukuissani. Illalla joku (en kerro kuka) kakkasi iltalenkillä monta, monta kertaa. Kaikenlaista on tullut nähtyä, mutta tämä oli huippua. Uskokaa tai älkää.


Ei, se en ollut minä, pois se minusta...

maanantai 3. joulukuuta 2012

Mustasukkaisuutta

Nata on mustis. Se selvästi miettii, että koska tuo mustaturkkinen kiusankappale oikein häipyy täältä? Tunkee mokoma koko ajan ihmisten syliin ja sängyssä viereen ja kerjää huomiota. Lenkillä se ryökäle räksyttää niin, että korvat soivat. Ei hetken rauhaa missään.

Eilen aamulla neidit ottivat vähän yhteen. Oli vielä pimeää ja olimme kaikki sängyssä, kun rähinä alkoi. Nata taisi aloittaa. Ei siinä mitenkään käynyt, ääntä vaan käytettiin. Niin, ja myöhemmin joku oli kakannut yläkerran lattialle. Joten vähän tämmöistä säätämistä tämä yhteiselo on, ja on varmaan vielä pitkään ennen kuin kaikki löytävät paikkansa laumassa.



Mä haluan olla ainoa Prinsessa täällä!