lauantai 30. maaliskuuta 2013

Onni

Onni: Keväinen auringonpaiste. Vapaapäivä. Vastapaistetun pullan tuoksu. Päiväunet. Yläkerrasta kantautuva nauru. Ystävän hellä huolenpito. Elämä.


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kevättä rintaan

Viime päivät ovat olleet kovasti kiireisiä (inhoan kiirettä). Lauantaina kyläilimme nuoren Isännän kanssa paikassa missä oli melkein yhtä monta eläintä kuin meillä: kolme kissaa ja kaksi koiraa. Ihastuin kovasti perheen siamilaiskissaan... eilen sitten oli vuorossa päivystys TESY:n kanssa kissanäyttelyssä, missä kävin ruokkimassa lisää kissakuumettani. Voi, jos vielä yhden itämaisen saisi...

No, ei sillä, nykyisessäkin laumassa riittää puuhaa. Jokaisesta lähtee karvaa kilokaupalla, kynsiä pitää leikata, Leksan takapuolen karvoja lyhentää. Eilen joku tai jotkut olivat syönyt virpojilta saadun oksan, ja tänä aamuna ruoka ei oikein maittanut (apua!). Lisäksi Mollyn leishmania-arvot olivat taas kohonneet. Huh. No, tänään on taas kaunis päivä, joten taidamme suunnata illansuussa koirapuistoon, ja unohtaa arkiset murheet. Kevättä rintaan kaikille!


Meillä on kivaa!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Peiton alla

Olen ennenkin valitellut, että sängyssä on ahdasta. Elukoita löytyy joka kurvista niin, ettei asentoa pysty vaihtamaan. Nyt Molly on tullut entistä enemmän liki, jos vaikka Paha Pekku päättää taas hyökätä kimppuun. Usein illalla taistelen tyynystä Leksan kanssa, ja Nata pyrkii aamuisin isännän iholle nuolemalla innokkaasti. Karvaa, hiekkaa, kuolaa... ja ties mitä muita jätöksiä pyörii lakanoissa. Parempi kun ei mieti!

Muut eläimet sentään pysyvät peiton päällä, mutta Törön on ihan pakko päästä peiton alle, kainaloon. Siellä se lämmittää minua. Ja mikäs sen parempaa näin kylmänä keväänä. Ja totta kai voin nukkua samassa asennossa koko yön. Kaikkeen tottuu, eikö vaan?



Minä tykkään lämpimästä, sanoo Törö


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Säikähdys ja opetus

Mollylla oli eilen jännä päivä. Antakaas, kun kerron tämän pääpiirteissään.

Aamulla varhain heräsimme kovaan kirkunaan. Juu, ihan oikeasti kirkunaan. Pekku oli hypännyt sänkyyn ja suoraan Mollyn päälle, ja tyttönen säikähti ihan kamalasti. En uskonut, että koira voi kirkua sillä tavalla. Huh. Ja niinhän siinä sitten kävi, että nyt Molly vähän pelkää valkoisia kissoja, ja Pekun ryökäle tietää tämän. Näitä kahta saa nyt vähän pitää silmällä.

Iltapäivällä annoin koirille ruokaa, otin kahvikupin ja kakkupalan ja menin sohvalle nautiskelemaan. Hetken päästä Molly ilmeistyi viereeni hurjasti ähisten. No, ähinän syy selvisi keittiössä: neiti oli vetäissyt jälkiruoaksi ison palan piimäkakkua. (Onneksi sitä oli aika vähän jäljellä.) Ei siinä muuten mitään, mutta isännälle ei jäänyt yhtään kakkua kahvin kanssa.

Opetus: älä jätä kakkuvatia pöydälle vartioimatta.



Piimäkakkua, nam!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Positiivista

Kaikenlaisen marmatuksen sijasta keskityn tänään kertomaan niitä asioita jotka ovat hyvin: Päivä on pidentynyt (tällä viikolla on jo kevätpäivän tasaus). Olemme kaikki terveinä. Molly on ollut monta päivää sisäsiisti.  Ehkäpä DAP, Thundershirt ja Calm-ruoka tekevät tehtävänsä. Olipa syy mikä tahansa, iloitsen kovasti!

Eilenkin oli tosi kaunis ja jopa lämmin iltapäivä, joten suuntasimme koirapuistoon. Siellä oli taas monenkokoisia kavereita (isot onneksi aidan toisella puolella).

Hei, kukas sinä olet?


Ja kun koirapuistoilussa ei ollut vielä tarpeeksi, tuuppasin vielä Maunon ulos. Jostain syystä kisu ei ollut kovin halukas ulkoilemaan, joten pääsin aika nopeasti sohvalle kahvikupin kanssa. Mukava sunnuntai, kertakaikkiaan.

Blahh, mä haluan jo sisälle!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Retki Paimioon

Ajelimme nuoren Isännän kanssa eilen Paimioon Livian eläinklinikalle, sillä koirilla oli vuorossa verinäytteiden otto ja Mollylla yleinen terveystarkastus. Eläinlääkäri kehui Mollya: turkki on kiiltävä, ja sydän, keuhkot, suolisto ja sun muut kuulostivat hyvältä. Lääkereseptit uusittiin, ja rauhoittavaa luontaisvalmistetta suositeltiin. Ostin lisäksi myös RC:n Calm-ruokaa. Jokohan nyt alkaa olla kaikki rauhoituskonstit käytössä?

Molly käyttäytyi klinikalla tosi mallikelpoisesti, samoin Leksa, mutta Nata pisti verinäytteen ottoa kunnolla hanttiin. Eihän siinä muu auttanut kuin rauhoittaa neiti. Eikä sittenkään vielä meinannut antaa periksi. Sitkeä tapaus! Reissun jälkeen tyttönen oli monta tuntia kuin maansa myynyt, ja vasta illalla piristyi sen verran, että jaksoi lähteä kävelylle.

Ei voi kuin kehua Livian eläinklinikan ystävällistä ja kiireetöntä palvelua. Suosittelen! Ja kaupan päälle tulevat vielä kauniit Paimiolaiset maaseutumaisemat, joita jaksan aina ihailla.



Ei kiitos enää ikinä Paimioon, sanoo Nata



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Palloilua

Huomasin, etten ole pitkään aikaan kertoillut Leon kuulumisia. Leksa-poika on enimmäkseen niin miellyttävä ja vaivaton, että jutun juurta syntyy harvemmin. Paitsi silloin kun koirakouluttaja kävi meillä, mutta siitä taisin jo kertoakin.

Nyt kun olemme vihdoin alkaneet käydä koirapuistossa, meillä on ollut tilaisuus leikkiä Leon rakastamaa pallon heittelyä. (Heitän palloa vain silloin, jos puistossa ei ole muita.) Leo rakastaa keltaista tennispalloa yli kaiken! Harmi vaan, että Nata on usein nopeampi sieppaamaan pallon itselleen. Ja kuten aina, Leo luovuttaa suosiolla. Hyväntahtoisempaa koiraa saa kyllä hakea. Seuraavalla kerralla otan molemmille oman pallon mukaan. No, voihan olla, että Nata nappaa ne molemmat, päällepäsmäri kun on luonteeltaan.



Ääh, taas se vei mun pallon!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Valkoista valoa

Viikonloppuna Snabelbackassa keskityttiin nauttimaan auringon valosta. Lauantaina iltapäivällä olin taas koirapuistoilemassa Kupittaalla. Vaikka pakkasta oli viitisen astetta, siellä tarkeni aika mukavasti (no, Molly halusi olla sylissä koko ajan). Eilenkin kävelimme iltapäivällä aika pitkän lenkin. Voi jos teiden "jäärata" vielä sulaisi pois, niin elämä olisi jo ihan täydellistä.

Olohuoneen ikkunoista valo suorastaan hyökkää sisään, ja paljastaa totta kai talven pölyt. Eläimet eivät pölystä piittaa, vaan kerääntyvät sohville ja lattialle ottamaan annoksen D-vitamiinia. Varsinkin kissojen turkit suorastaan hohtavat valkoista valoa. Kevät, kyllä se on jo täällä!


torstai 7. maaliskuuta 2013

Molly kuvaajalla

Molly kävi vähän aikaa sitten valokuvaajalla. Kyseessä oli koirahoitola Mustin Motellissa järjestetty kuvaustapahtuma, missä kuvaajana oli Studio Kirsutar. Todella nopea ja hyvä kuvaussessio, joten arka Mollykaan ei ehtinyt hermostua. Eikö hän olekin suloinen?






Olin työmatkalla pari päivää, ja sillä välin tyttönen oli ollut sisäsiisti. Viime yönä sitten oli tehty lattialle sekä kakkakepponen että pisut... mitähän tästäkin pitäisi päätellä? Uskallanko enää poistua kotoa? Vai pitäisikö minun pysyä kokonaan poissa? Yksi asia ainakin on selvä: olohuoneen lattia on pian menossa uusiksi...

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Töröilyä ja yksi Pehva

Tulee aina höpöteltyä koirien kuulumisia, ja kissat jäävät paitsioon. No, oikeassa elämässä ne eivät ole mitenkään paitsiossa, vaan menossa mukana kaiken aikaa.

Jos puhutaan läheisriippuvuudesta, Törö on myös sellainen. Aina lähellä ja riippuvainen. Milloin niskassa, milloin sylissä. Ja yöt neiti nukkuu kainalossani peiton alla. Varsin epämukavaa, ainakin minulle. Neiti vaan sattuu tykkäämään lämmöstä.

Törö ja Nata ottavat leikkisästi yhteen päivittäin. "Törö löi taas Nataa kupoliin", hihkuu nuori Isäntä. Mutta ei se kupoliin paukuttelu ole mitään oikeaa tappelua, sisarellista nahistelua enemmänkin. Olen usein miettinytkin, miten onnekkaita olemme, kun kaikki tulevat niin hyvin toimeen keskenään.

Yhtenä päivänä Törö oli jäänyt vahingossa kellariin, mistä neiti ei ollut lainkaan tykännyt. Ai mistä sen tietää? No, kellarin ovi on revitty tuhannen päreiksi. Jaa-a, eipä taida meidän kiinteistöllä olla pahemmin jälleenmyyntiarvoa tällä menolla...


lepäilen tässä ennen uusia kepposia, tuumii Törö

Ps. Naukulassa julkaistiin kissanpeffakuva, joten laitanpa tähän yhden meiltäkin. Kuvassa Manun takamus talviselta ulkoilureissulta.



sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Läheisriippuvaiset

Maaliskuuta aloitettiin aivan hirvittävässä lumipyryssä. Viikonlopun suunnitelmat menivät pipariksi, ei huvittanut lähteä koirapuistoilemaan eikä metsälenkille, sillä hukumme lumeen. Kevät on taas kovin kaukana.

Perjantaina meillä kävi koirakouluttaja. Tunnissa ehdimme vain raapaista pintaa ongelmissamme. Lähinnä keskustelimme Mollyn eroahdistuksesta ja läheisriippuvuudesta, ja siitä, mitä asialle voisi tehdä. Sovimme, että teemme ulkoilukeikan seuraavalla kerralla.

Leksa hermostui kouluttajan vierailusta ja riehaantui ihan täysin. Pelkäsikö se, että sitä tultiin hakemaan pois? Se pissasi lattialle ja haukkui hulluna. Kovin on herkässä meno täällä Snabelbackassa. Molly on nyt kuitenkin ollut rauhallisempi, mutta pissailua ei estä mikään. Tänäänkin oli lattia kuiva vielä kun tulin salilta, mutta suihkusta tultuani oli jo lammikko lattialla. Sitä eroa ei tyttönen enää kestänyt.