keskiviikko 28. elokuuta 2013

Aamujoogaa

Innostuin aamulla ennen töihin lähtöä hieman joogaamaan ja jumppaamaan. Heti kun levitin joogamaton lattialle, paikalla oli muutama muukin innokas joogi. Ai, että harjoitus tekikin hyvää!


tiistai 27. elokuuta 2013

Kiireitä

En mielellään ole iltaisin poissa kotoa, sillä eläimet ovat ihan tarpeeksi keskenään muutenkin. Tälle viikolle on nyt kuitenkin ilmaantunut jos jonkinlaista iltamenoa. Tänään on vuorossa koulun vanhempainilta, ja siitä ei voi mitenkään luistaa. Illalla on sitten taas eteisessä vastassa närkästynyt lauma: "Missäs sitä on taas kupattu? Meillä on ikävä, nälkä ja pissahätä!"

No, onneksi ensi viikosta alkaen minulla alkaa taas 6 tunnin työpäivä. Snabelbackan väki kiittää ja sylittelee sitten tämänkin viikon edestä!



Emännällä on taas kiireitä.

maanantai 26. elokuuta 2013

Huhuja

Isäntä oli eilen iltapäiväkävelyllä koirien kanssa, kun tuntematon nainen lähestyi häntä kysyen, ovatko nämä ne kolme koiraa jotka vähän aikaa sitten kaatoivat vanhan miehen? Isäntä oli todennut ykskantaan, että nämä koirat eivät ole ikinä kaataneet ketään, ja juttu oli jäänyt siihen.

Minä ihmettelin juttua aikani, mutta muistin sitten, että muutama viikko sitten tapahtui seuraavaa: Olin koirien kanssa tulossa jo ihan talomme kulmalla, kun vastaan tai oikeastaan suoraan päin käveli vanhahko mies. (Jotkut ovat sellaisia, etteivät väistä ollenkaan, vaikka vastaan tulisi millainen karavaani hyvänsä). Ohitushetkellä pappa kompastui kohollaan olevaan katulaattaan, ja kaatui. En voinut ojentaa hänelle auttavaa kättä, sen myönnän, mutta kyselin kävikö pahasti, ja koska vertakin näytti valuvan, sanoin, että odota hetki, niin haen jotain sidetarpeita sisältä. Noh, pappa katosi kuin tina tuhkaan ennen kuin ehdin laastarin kanssa takaisin. Ja nyt sitten huhu kiertää kylällä...

Eli jos kuulette tarinan kolmesta hurrrjasta kaatajakoirasta Kärsämäessä, syylliset asuvat meillä ja ovat painoltaan 4, 5 ja 8 kiloa.


Mä olen hurja ja vaarallinen!


perjantai 23. elokuuta 2013

Lääkärireissu

Nata-parka jäi aamulla hämillään katsomaan, kun lähdin Leon ja Mollyn kanssa eläinlääkäriin. Yleensä kun kaikki kolme lähtevät yhdessä ovesta ulos.

Paimiossa eläinlääkäri tutki Leon, eikä löytänyt vikaa eturauhasesta, eikä pissanäytteessäkään ollut mitään. Verikoekin otettiin, mutta siitäkään ei löytynyt mitään erityistä. Lääkäri ehdotti Propalinin kokeilemista myös Leolle (se on lääke virtsankarkailuun, jota Mollyllekin annetaan).

Mollykin vuodatti kiltisti vertaan putkeen leishmania-testiä varten, ja molemmat saivat palkkioksi oman possunkorvan, jotka oli strategisesti sijoitettu kassan viereen. Varsinainen koirien karkkihylly! Niin tuli taas tehtyä yksi reissu Paimioon Livian eläinklinikalle, jota en voi kylliksi kehua ystävällisestä, edullisesta ja kiireettömästä palvelusta.



Mitä? Jäinkö mä tänne yksin kissojen kanssa?

torstai 22. elokuuta 2013

Nolo juttu

Eilen illalla kävi nolo juttu. Puoli kymmenen maissa huomasin, että Leksa tiputtelee taas pissaa lattialle, ja päätin käyttää kaikki kolme vielä pikaisella pisulenkillä. Näin tehtiinkin, ja asiat hoidettiin. Olin aika väsynyt raskaan jumpan jälkeen, ja halusin vaan äkkiä takaisin sohvalle, hopi, hopi!

Tunnin päästä menin sänkyyn, ja nukahdin heti. Havahduin jonkin ajan päästä siihen, kun työreissultaan kotiin tullut Isäntä ihmetteli suureen ääneen, miksi Leo oli jätetty yksin kuistille. Poika oli kuulemma näyttänyt tosi apealta siellä yksinään. Ja ihmekös tuo. Kovasti piti sitten Leksaa palkita ja kainalossa hyvitellä. Anteeksi, Leo! Seuraavan kerran yritän sisään tultua laskea eläimet, ettei kukaan unohdu matkan varrelle. Huh.



Eikö emäntä olekin höperö??


tiistai 20. elokuuta 2013

Loppukesää

Olemme saaneet viettää ihania ja lämpimiä loppukesän päiviä. On ollut mukava tehdä koirien kanssa pitkä kävelylenkki illalla, kun on vielä valoisaa ja lämmintä. Maunokin on nauttinut ulkoilusta. Eniten olen nauttinut kuitenkin itse, sillä yritän kerätä voimia pitkää ja raskasta talvea varten ulkoilemalla ja liikkumalla mahdollisimman paljon. Kesä älä mee...


Ainahan mä tykkään ulkoilla!

maanantai 19. elokuuta 2013

Kivut ja vaivat

Leo on ollut aika käreä viime aikoina. Pojan pissan tiputtelustakin voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei kaikki ole kunnossa, mutta jo jonkin aikaa poika on ollut muutenkin aika käreällä tuulella, varsinkin iltaisin. On parempi olla menemättä häiritsemään, kun Leksa makaa kopassaan tai tyynyllään.

Koska halusin pihtailla lääkärikuluissa varasin taas ajan Paimioon Livian opetusklinikalle. Menemme sinne perjantaina. Lääkäri oli puhelimessa sitä mieltä, ettei leikatulla koiralla olisi eutrauhastulehdusta, joten voihan olla, että kyseessä on vain tavallinen pissatulehdus.

Naapurin Riku-koiran poismenoa itkettiin yhdessä viikonloppuna. Kyllä tutun koiran kuolema riipaisee aina syvältä. Lepää rauhassa, Riku! Nyt ovat kivut ja vaivat sinulta loppuneet.



Pois siitä häiritsemästä!

torstai 15. elokuuta 2013

Motivaatio

Arki on alkanut jotenkuten rullata, mutta voi miten lyhyitä illat ovatkaan! Tuntuu, ettei ehdi tehdä puoliakaan siitä mitä haluaisi ja pitäisi.

Mauno ei millään suostu ymmärtämään, että kenelläkään ei välttämättä ole aikaa viedä häntä ulos. Olen lahjonut, uhkaillut ja kiristänyt nuorta Isäntää hoitamaan kissan ulkoilutusta, vaihtelevalla menestyksellä.

Mollyn virtsankarkailulääkkeet ovat loppu, ja Leksakin tiputtelee taas pissaa, joten pitäisi käväistä pian eläinlääkärissä. Mahtaakohan pojan eturauhanen olla taas tulehtunut? Harmillinen vaiva, jos se uusii näin pian. No, aina on jotain hässäkkää, näin isossa porukassa. Kyllä ihminen tietää, miksi lähtee aamulla töihin: maksaakseen eläinlääkärilaskut. Siinä on motivaatiota kerrakseen.



Onpa tylsää! Otan siis pikku tirsat.


tiistai 13. elokuuta 2013

Isännän kissa

Töröstä on tullut Isännän kissa. Joka ilta neiti parkkeeraa hyrisemään sohvalle Isännän syliin. Jos minä yritän houkutella Töröä minulle, saan vastaukseksi määkinää, mutta paikkaa ei katti hevillä vaihda. Viime viikolla, kun Isäntä oli pari yötä reissuillaan, Törö oli niin närkästynyt, että meni koko illaksi kellariin. Aika outoa käytöstä kissalta, joka yleensä viihtyy siellä missä ihmisetkin.

Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin Törö on viihtynyt viime aikoina enemmänkin omissa oloissaan. Joskus huomaan kaipaavani sitä mukaan ruoanlaittoon ja muihin kotitöihin. Ehei, katti kuorsaa jossain muualla. Alkaako Törönkin nuoruus olla jo ohi, täyttäähän se pian jo kolme vuotta?



Hyvähän tässä on, sylissä


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Paluu arkeen

Lomalla on lokoisaa. Saa nukkua aamuisin, ottaa päiväunet, tehdä mitä huvittaa. Pidemmän päälle moinen laiskottelu saattaisi kuitenkin käydä hermoille. Sen takia ihmisen onkin hyvä mennä välillä töihin...

Eläimet eivät tule olemaan kovin tyytyväisiä lähiaikoina. Talo on ihmisistä tyhjä ja hiljainen, eikä palvelu pelaa. Mutta kyllä me kaikki totumme taas arkeen, eikö niin?

Kesä on ollut ihana, yksi elämäni parhaimmista. Toivottavasti olen osannut jakaa onnea ja iloa myös muille. Ihanaa loppukesää ja alkusyksyä myös teille, rakkaat blogivierailijat!


Mihin se kainalo hävisi, ihmettelee Molly huomenna

torstai 8. elokuuta 2013

Viikset

Vähän aikaa sitten Naukulan Mamma keksi viiksihaasteen, ajatuksena samalla levittää tietoisuutta kesäkissoista. Minä joka paasaan joka käänteessä eläinsuojeluasiaa osallistun tietenkin innolla haasteeseen. Ihailkaa Pekun viiksiä, eivätkö ne olekin komeat? Ja jättäkää ne kesäkissat hankkimatta! (No, tämän blogin lukijoista tuskin kukaan ottaa kesäkissaa...)

Ihana, pitkä ja tapahtumarikas kesäloma vetelee viimeisiään. Ensi viikolla alkaa koulu ja työt, joten eläimilläkin on iso muutos edessään. Ostin motonetista pressun olohuoneen lattialle. Pissikää siihen, ryökäleet! No, emmeköhän me kaikki pikku hiljaa totu arkeen ja koirat pidempiin pissatusväleihin.
Mutta sitä ennen: Hauskaa viikonloppua kaikille!




maanantai 5. elokuuta 2013

Nimetön

Muistan sinua, Nimetön. Muistan, miten makasit häkissäsi laihana ja voimattomana, turkkisi ajeltuna (pitkä karvasi oli niin huopunut, että se piti ajaa pois). Vaikka olit selvästi kokenut kovia, luonteesi oli silti mitä ihanin. Kun häkkisi ovi aukaistiin, tervehdit aina toiveikkaasti naukaisten: "Joko nyt pääsen kotiin?"

Minä kiinnyin sinuun, Nimetön. Ajattelin sinua paljon. Haaveilin siitä, että saisin sinut omakseni. Mielessäni harjasin uudelleen kasvanutta turkkiasi, ja näin sinut nukkumassa omassa, lämpimässä pedissäsi. Eilen, kun tulin sinua katsomaan häkkisi olikin tyhjä. Ymmärsin: olit lähtenyt. Et takaisin vanhaan kotiisi vaan sinne, mistä ei ole paluuta.

En ehtinyt ottaa sinusta valokuvaa. Tein sen sijaan tämän kömpelön piirroksen. Anteeksi, se ei mitenkään tee oikeutta kauneudellesi. Minä kaipaan sinua, Nimetön. Jätit jäljen sydämeeni.



sunnuntai 4. elokuuta 2013

Keppostelua

Juuri kun pääsin sanomasta, että Nata ei aiheuta ongelmia, neiti on alkanut keppostella oikein kunnolla. Yhtenä aamuna kun olimme lenkillä, vastaan tuli yksi porukan inhokkikoirista, kultsu. Kaikki koirat räksyttivät hullun tavalla, ja Nata hermostui niin, että nappasi Isäntää lahkeesta. Harmi vaan, että lahkeen sisällä oli isännän pohje. Auts.

Eilen lattialle ilmestyivät salaperäisesti isot ja pienet asiat, ja kaikesta päätellen asialla oli tällä kertaa Nata. Pissalammikko löytyi tänäänkin olohuoneesta, ja Molly ei kyseiseen aikaan todistettavasti liikahtanut koristaan. Eli jotain outoa on nyt tekeillä. En vaan tiedä, mitä.