torstai 26. syyskuuta 2013

Lapanen

Aamulla kun heräsin, tyynyni vieressä oli punainen lapanen. Törö oli sen siihen yöllä kantanut. Mistähän tyttönen tiesi, että tänään todella tarvittiin lapasia?

Olemme siirtyneet suoraan kesästä talveen. Puuttuu enää ensilumi (se tulee varmaan pian). Miten ihmeessä jaksan taas elää läpi pimeyden ja kylmyyden, odottaen epätoivoisesti uutta kevättä?


Onneksi sisällä on sentään lämmintä!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Touhuja

En tiedä, kuvittelenko, mutta näin syksyn tultua kissat ovat alkaneet käyttäytyä eri tavalla. Valkoiset kissat ovat usein aika levottomia ja pahantuulisia (ihan niin kuin emäntänsä), ja Törö on alkanut myös harrastaa. Viime päiviin on mahtunut mm. lapasen syömistä (mistä niitäkin aina löytyy?), vessaharjan kanniskelua huoneesta toiseen, keittiön kaappien päällä pomppimista, vain joitakin neidin touhuista mainitakseni. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea kellarissa mahdetaan touhuta (en halua tietää).

Manu pyrkii sitkeästi ulos joka päivä, mutta kylmän syystuulen puhaltaessa emäntää ei oikein kiinnosta pihalla seisoskelu. Anteeksi, veikkoseni!


Kaipaan toimintaa, onko selvä??


maanantai 23. syyskuuta 2013

Kehuja

Olen niin usein moittinut Mollya, että nyt pitää välillä kehuakin. (Voi tosin olla, että kun nyt kehun, on kepponen vastassa kotona). Eilen olimme koirapuistoilemassa ja leikimme piilosta. Minä ja isäntä menimme vuoron perään piiloon pöpelikköön, ja Molly oli aina nopein löytäjä! Namitus on tehnyt tehtävänsä, eli kontaktia haetaan tosi innokkaasti. Ja se on hieno juttu se.

Sisällä haukkumiseen kun vielä keksisi jotain. Voi jestas sitä komentelua ja meteliä varsinkin silloin, kun ollaan lähdössä ulos. Meillä ihmisillä saisi olla korvatulpat. Neidin ääni onkin tällä hetkellä ihan käheä. En tajunnut, että koirallekin voi käydä niin. No, näköjään voi. Hauhau!



kova haukkumaan, ai minäkö muka?

torstai 19. syyskuuta 2013

Älämölö

Tänä aamuna puoli kuuden maissa alkoi ihan järjetön älämölö, pauke ja ryminä. Valkoiset kissat siellä olivat jo hereillä ja vaativat ruokaa. Sama ryske toistuu illalla ennen yhdeksää. Lattialaudat vaan paukkuvat, kun nämä kaksi paksukaista painavat menemään.

Manu ja Pekku ovat molemmat aika lihavia, ja varsinkin Pekku muuten aika passiivinen, joten annan kissojen rymytä nälissään. Siinähän saavat liikuntaa ja kuluttavat samalla kaloreita. Sitten ruoka ja uni taas maittaa. Sama kuin meillä ihmisilläkin, treenin jälkeen voi huoletta syödä ja sitten levätä.



Masu täynnä on mukava kelliä

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kerrassaan outoa

Eilen olin juuri lähdössä töistä kotiin, kun puhelin soi. Langan päässä oli aidosti huolestuneen oloinen nuori Isäntä: "Molly on ihan omituinen, siis varmaan kipee". Minä: "No herranjestas, mikä sillä on?" "No kun se ei oo pissannu lattialle, ja nukkuu vaan tossa sohvalla".

Tänään aamulenkillä kävelimme aikamme, kunnes tajusin, että jotain on pielessä. Molly ei nimittäin haukkunut lainkaan. Oli ihan hiljaista, tuulista ja hämärää. Kerrassaan outoa.



Minäpäs yllätinkin kaikki, nih!




maanantai 16. syyskuuta 2013

Raitapaita

Naukulan Helmistä oli otettu kaunis raitapaitakuva (no, Helmi on muutenkin niin kaunis). Piti sitten minunkin julkaista oma raitakuva. Tässä Mauno tähyää haikeana parvekkeella: Voi, jos tuonne vapauteen pääsisi...

Parveke ei koskaan korvaa kunnollista ulkoilua, mutta on tyhjää parempi. Sinne Manu tänäkin aamulla säntäsi haistelemaan syksyisen aamun tuoksua. Hyrr ja hurinat kaikille!



nyt vapauden kaiho soi...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Sunnuntai

Eilinen tuli vielä vietettyä helteissä merkeissä Tesyn mätsäripäivystäjänä Raisiossa. Aika vähän koiria oli mukana, mutta saipahan jutella mukavien ihmisten kanssa ja mainostaa samalla Tesyn vapaaehtoistoimintaa. Auringonpistos oli kyllä aika lähellä. Syyskuussa, ajatelkaa!

Tänään vein koirat Iso-Heikkilän koirapuistoon, ja sinne tuli samaan aikaan neljä tosi kivaa koirakaveria. Meillä kaikilla oli tosi hauskaa! Natakaan ei pärise juuri lainkaan toisille, kun saa olla vapaana. Leksa hännysteli narttuja, ja Mollyn kanssa leikittiin piiloleikkiä. Minä piiloon namit taskussa, ja koira salamana paikalla. Kerrassaan mukavaa menoa taas, ja helppoa minulle, kun koirat saavat olla irti. Menen pian taas uudestaan puistoilemaan!

Ai niin, unohdin melkein, naapuriin tuli uusi koira Espanjasta, suloinen Chispa. Tervetuloa tyttönen!






perjantai 13. syyskuuta 2013

Omenat

Syksyn tullen omakotialueemme on täynnä omenoita. Niitä on laitettu sievästi tarjolle portinpieliin (se on mukava tapa), ja ihmiset viskelevät puoliksi syötyjä omenia pitkin ja poikin. Niitä putoilee kypsinä tai puolimätinä puista kadulle ja puskanjuuriin. No, onko tämä nyt joku ongelma, saattaa joku miettiä. Ei, ongelma ei ole suuren suuri, mutta...

Meidän koiramme nimittäin rakastavat omenoita. Villityksen aloitti Molly, ja muut seurasivat perässä. Lenkillä saa koko ajan olla kaivamassa jonkun suusta omenaa. Eihän niiden syönnistä sinänsä mitään haittaa ole, mutta ainakin Mollyn vatsa on tarpeeksi löysällä muutenkin. Huh. Joskus melkein toivon, että tulisi jo lunta, niin maassa olisi vähemmän syötävää (en usko, että sanoin tämän!).


Nam nam syötävää joka paikka täys!

tiistai 10. syyskuuta 2013

Pikkuseikat

Eilen vietettiin porukalla aikaa parvekkeella. Saattaa olla, että eilen oli viimeinen todella lämmin ilta tänä kesänä (tai no, syksyhän nyt jo on).

Rauhaisaan oleiluun ei tarvinnut muuta kuin kupin kahvia, palan omenapiirakkaa ja hyvää seuraa. Vaihteeksi oikein sopuisaa ja mukavaa. Kukaan ei pissinyt eilen lattialle. Törö tosin yritti tuhota neuleeni jonka olin jättänyt lukitsemattomaan kaappiin, mutta onneksi vahingot jäivät vähäisiksi. Niin, ja joku oli kiipeillyt yläkerran verhoissa sillä seurauksella, että verhotangon pidike oli katkennut ja koko roska romahtanut alas. Mutta en antanut tuollaisten pikkuseikkojen pilata hyvää tuultani.
Olisipa aina yhtä rauhaisaa!


Leksa ja Mollyn häntä
 

Pekku ja Törö

perjantai 6. syyskuuta 2013

Tarkkana

Nykyään saa olla tarkkana. Törö nimittäin on keksinyt, että sivuovesta voi helposti livahtaa pihalle. Eilen aamulla olin ripustamassa pyykkejä ulos, ja ovi oli raollaan. Ennen kuin huomasinkaan, Törö oli ulkona. Tokihan katti saa ulos tulla, mutta valvotusti. Ajatella, jos olisin kiireissäni rynnännyt takaisin sisälle, ja Törö olisi jäänyt yksinään ulos koko päiväksi. Huh, mikä ajatus.

En siis ihmettele, että epätoivoiset ihmiset soittelevat eläinhoitolaan ja kertovat kissansa kadonneen. Se käy niin kovin, kovin helposti.



Varovaisuutta ulkoiluun, sanoo Törö


tiistai 3. syyskuuta 2013

Syksyinen maanantai

Syyskuu alkoi, ja saman tien alkoi tuntua aivan syksyltä. Eilen kotiin tullessa oli pakko sulkea makuuhuoneen ikkuna ja parvekkeen ovi (ne ovat olleet auki monta kuukautta), ja laittaa ilmalämpöpumppu päälle. Lyhyen työpäivän jälkeen rauhaisaa loikoiluaikaa tuntui olevan ihan rajattomasti. Ihmeellistä.

Koirat hakeutuivat lenkkeilyn ja syömisen jälkeen kuka mihinkin sohvannurkkaan. Törö piti minulle seuraa sohvalla, eikä Manukaan ei pyrkinyt ulos, vaan otti rennosti keittiön kopassa. Aika ihana syksyinen maanantai.




Aahhh...mä rentoudun


maanantai 2. syyskuuta 2013

Nata hurjimus

Nata se on aika hurjimus. Koirat olivat eilen isännän kanssa iltapäiväkävelyllä, kun vastaan tuli iso mastiffi nimeltään Hilma (60 kg). Tämä lempeä jättiläinen on kohdattu joskus aikaisemminkin ilman isompia rähinöitä, mutta tällä kertaa Nata (4,5 kg) päätti näyttää Hilmalle taivaan merkit. Neiti kiemurteli tuosta vaan irti valjaistaan ja hyökkäsi Hilman kimppuun.

Onni onnettomuudessa oli se, ettei Hilma hermostunut mitenkään kintereissään roikkuvaan pikkunatiaiseen. Ties miten muuten olisi käynytkään. Ja loppujen lopuksi isäntäkin sai Natan palaamaan takaisin ruotuun. Tästä lähtien isäntäkin varmaan ymmärtää tehdä U-käännöksen tiettyjen koirien tullessa vastaan. Minä olen sitä harrastanut jo kauan, sillä meidän hurjaa kolmikkoa ei todellakaan kannata kohdata kapealla (tai pimeällä) tiellä!




Olen mä aika kova mimmi!