tiistai 31. joulukuuta 2013

Kiitollisuus

Lueskelin eilen Jon Westin kirjaa Aikani koirien turvakodissa. Se herätti paljon ajatuksia. Eläinsuojelu- ja rescuetyö on monesti hyvin raskasta. Ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat omistaneet elämänsä eläinten auttamiselle. Olkoon minunkin uuden vuoden lupauksenani olla vieläkin enemmän mukana eläinsuojelutyössä.

Näin vuoden lopuksi voin myös tuntea kiitollisuutta. Kiitos Leo. Olet koirista parhain. Kiitos Nata, että yhä rakastat. Kiitos Molly, että olen saanut oppia tuntemaan sinut ja hienon luonteesi. Kiitos Törö, että olet olemassa. Olet niin kaunis, ja paras juttukaverini. Kiitos komea Pekku, että tulet syliini hyrisemään. Ja kiitos Manu, että olet oma hieno, itsenäinen itsesi. Kiitos, että saan elää kanssanne tänäänkin. Rakastan teitä.



neljä kuudesta: Molly, Törö, Nata ja Pekku




maanantai 30. joulukuuta 2013

Ohi on

Joulu on nyt sitten ohi ja arki alkoi. Eläimet jäivät aamulla ihmettelemään, kun emäntä ja isäntä syöksyivät ovesta ulos. No, nuori isäntä jäi vielä kotiin, joten aivan keskenään ei karvakavereiden tarvitse päiväänsä viettää.

Joulussa parasta oli ehkä se, että Nata ja Molly pääsivät muutaman kerran juoksemaan vapaana, kun ulkoilimme lähimetsässä. Voi, miten hauskaa tyttösillä oli! Molly seuraa Nataa koko ajan, ja kun huudan "tänne" molemmat tottelevat hyvin (koputan puuta). Leksaa harmitti kävellä hihnassa, mutta en luota poikaan niin paljon, että päästäisin sen irti muuten kuin aidatulla alueella.

Mauno on viihtynyt lahjakorissa koko joulun ajan. Sitä ei haittaa edes se, että kuusen neulaset varisevat niskaan. Katsokaa vaikka.



perjantai 27. joulukuuta 2013

Leotuholainen

Ennen joulua kävin ostamassa lisää vaippoja Mollylle. Ostin kolme pakettia, ja kävin samalla ruokakaupassa. Kädet täynnä tavaraa siis. Tullessani sisälle laskin vappapaketit hetkeksi eteisen lattialle viedäkseni ruoat ensin säilöön. Aikaa kului ehkä pari minuuttia, ja keittiössä ihmettelin jo hieman, mitä ääniä eteisestä kuuluu. No, Leo oli repinyt vaippapaketin auki ja samalla syönyt reiän vaippoihin. En tiedä mikä houkutteleva tuoksu paketissa mahtoi olla.

Tarinan opetus: Älä laske meillä mitään tavaraa käsistäsi. Ikinä.



Tämän pitäisi sitten estää pissan valuminen lattialle...




keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulujorinoita

Joulu, joulu. Vettä on satanut lähes taukoamatta. Leolle ja Natalle tuli aattona pieni tappelu joululahjasta, Molly on kakannut toistuvasti lattialle ja Manulta paloi tänään hellalla häntä. Kuusi on kuitenkin vielä pystyssä, emmekä ole eksyneet koiralenkillä, vaikka onkin säkkipimeää lähes koko ajan. Eli ihan hyvin täällä menee.

Ihanaista joulunjatkoa kaikille!

Mauno ja palanut häntä

Pekku ja joulukuusi

Mulle! Mulle! Mulle!




perjantai 20. joulukuuta 2013

Positiivinen

Aamuheräämiset ovat aina vaan raskaampia. Yritän ajatella positiivisesti: huomenna on talvipäivän seisaus ja siitä ne päivät sitten pikku hiljaa alkavat pidentyä. Ja vesisade on parempi kuin kaamea liukkaus, on on!

Muuten tuntuu siltä, että voisi tehdä niinkuin Mauno. Käpertyä kerälle ja nukahtaa, nähdä unia kesästä.



torstai 19. joulukuuta 2013

Sipsejä ja salaattia

Kissat ovat olleet aika aktiivisia viime päivinä. Törö on riehunut jonkun säärisuojan kiinnitysnauhan kanssa yötä päivää, ja jokaikistä pussia, kassia, laatikkoa ja komeroa on rapisteltu, ilmeisesti joululahjojen löytymisen toivossa.

Myös lempisalaattipussi sai kyytiä, kun Pekku ja Törö kävivät sen kimppuun, ja eilen Törö havaittiin myös pää syvällä sipsipussissa. Rouskis, rouskis! Kaikkihan me syömme mielummin salaattia kuin sipsejä, eikö vaan? No, ainakin teoriassa...



Nam, salaattia!


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pienet teot

Olen tänään taas saanut todistaa ihmisten auttamishalua ja eläinrakkautta. Mikaelin kirkolle oli kokoontunut satoja ihmisiä, kissoja, koiria, hevonen ja yksi skunkki julistamaan joulurauhaa eläimille. Hieno tilaisuus kertakaikkiaan. Vanha rouva toi korissa paikalle liki 20-vuotiaan Silvia-kissan, jonka näette kuvassa.

Kotimatkalla nappasin kyytiin kotoaan karanneen koiran, jonka ystävällinen nuoripari oli ottanut talteen, ja ajoin eläinhoitolaan. Huolesta soikeana olevat omistajat olivat jo kyselleet lemmikkinsä perään. Ilman noita auttajia koira olisi voinut päätyä ties mihin. Nyt se on jo matkalla kotiin.

Pienillä teoilla teemme yhdessä mailmasta paremman paikan. Älkää antako pessimismin voittaa!


rakastettu Silvia


perjantai 13. joulukuuta 2013

Kaivaudutaan

Kissat kaivautuvat mielellään kuka minnekin, varsinkin jos sisällä on viileää (ja meillä on aina). Kun oli pakkasta, Törö viihtyi monta päivää uuden fleecehuovan sisuksissa. Ja Mauno-poika keksi, että kellarin rapun likapyykkikorissa on mukava loikoilla, varsinkin kun olin heittänyt sinne kasan froteepyyhkeitä. Jos korissa olisi ollut nuoren Isännän hikisiä futistreenikamoja (hyh), tuskin Maunokaan olisi niihin pesäänsä tehnyt. Joku raja sentään Maunollakin.

Viime yönä sänkyyn oli kaivauduttu oikein isolla porukalla, taisi Seija-myrsky pelottaa. Ja aikamoista ryskettä se olikin! Ajattelin jo välillä, että lähteekö katto lentoon, vai kaatuvatko pihapuut.


Ei mua pelottanut se myrsky


tiistai 10. joulukuuta 2013

Mussukat

Meidän neidit Nata ja Molly eivät ole mitään ylimpiä ystävyksiä, mutta tulevat toimeen. Olikin siis jotenkin tosi hellyttävä näky tänä aamuna, kun molemmat ahtautuivat samaan koriin lämmittelemään miltei kylki kyljessä. Taisi neitosilla olla sen verran kylmä aamulenkin jälkeen, että seura kelpasi.

Eivätkö he olekin suloisia? Mamman pienet mussukat.



Tätä ei sitten oteta tavaksi, sanoo Nata

maanantai 9. joulukuuta 2013

Odotuksia

Uusi viikko alkoi talvisessa säässä. Pari viikkoa vielä töitä ja koulua ja sitten joululoma! Odotan yhteistä köllöttelyä eläinten ja muun perheen kanssa, ja toivottavasti hyviä ulkoilusäitä. Viime aikoina on tullut kierrettyä aina vaan niitä samoja koiralenkkejä, joten koirapuistoilu ja metsälenkit olisivat tervetullutta vaihtelua. Retki Ruissaloon eväitten kanssa... se kuulostaa mukavalta (kunnes Leksa kaataa termarin ja Molly varastaa voileivät).

Maunokin käväisi eilen ulkona, mutta muutaman minuutin ja äkäisen tassujen ravistelun jälkeen se halusi sisälle. Lumi ei tuntunut mukavalta, ja pakkastakin oli. Jokohan nyt loppuisi ulos maukuminen vähäksi aikaa?

Loppuun pieni mainos: Perinteinen eläinten joulurauhan julistus Turussa, Mikaelinkirkon edustalla sunnuntaina 15.12 klo 15. Mukana poliisihevoset ja Tesy. Tulkaa sinne kaikki kynnelle kykenevät!



Leksa odottaa jo kovasti joulua. Mitähän pukki tuo tänä vuonna?

 

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lauantai-iltana

Viime postauksen jälkeen lenkitin parina päivänä koirat erikseen. Molly oli ensiksi hieman hämillään, mutta toipui nopeasti. Leo ja Nata puolestaan tuntuivat nauttivan hiljaisesta lenkkeilystä, joten saattaa olla, että olemme aloittaneet uuden käytännön.

Itsenäisyyspäivä meni matkaillessa, ja poissaollessani maa oli peittynyt lumeen. Nyt kuuluu sanoa: "Ihanaa, heti on valoisampaa". Niin kai sitten. Nöyrryn väistämättömän edessä. Luin juuri lehdestä, että yhä useammat ovat alkaneet käyttää liukuesteitä ja nastakenkiä. Me viisaat! Ei muuta kuin menoksi iltalenkille ja sitten saunaan.


Varjoja makuuhuoneessa


maanantai 2. joulukuuta 2013

Hyvää huomenta

Aamulla herätessä on sänky yleensä täynnä porukkaa (niinkuin yölläkin). Molly makaa polvitaipeessa, Nata pyrkii kainaloon, Leksa istuu vieressä ja murisee Isännälle joka huutelee aamukahville. Törö hyppii päällä ja määkii, Pekku hyppää yleensä myös tervehtimään kovaäänisesti kuristen. Vain yksi on joukosta poissa. Manu. Se joko miirii kellarissa tai hiippailee katsomaan omaa isäntäänsä, joka nukkuu yläkerrassa.

Jos olen matkoilla, kaikkein oudointa on aina se, ettei vieressä ole yhtään karvaista eläintä. Ei haittaa, vaikka nukkumatilaa kotona on vähän. Nukun silti parhaiten kavereitteni kanssa. Hyvää huomenta vaan kaikille!

Joko nyt herätään, kysyy Törö




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Äreä

Snabelbackassa ollaan tylsistyneitä. Pimeys, pimeys ja pimeys. Peilijäässä olevat tiet, sade ja tuuli. Ketään ei huvita. Mikään. Voisi yrittää puuhailla jotain sisällä, mutta ei jaksa sitäkään. Maataan siis, odotetaan kevättä.

Eläimet eivät varman kärsi kaamosmasennuksesta, mutta vaistoavat emäntänsä mielialat. Ja ne ovat tällä hetkellä taas melko äreät. Nyt kyllä pitäisi saada jotain piristystä ja pian...


Vahdin tätä hanskaa, kun ei ole muutakaan