torstai 18. joulukuuta 2014

Sohvan taakse

Kuten blogin päivitystiheydestäkin voi päätellä, Snabelbackan meno on melko halvaantunutta tällä hetkellä. Emäntä on lopen uupunut, samoin voi kai sanoa miesväestä. Eläimetkin ovat vähän vaisuja, ja enimmäkseen nekin vain nukkuvat. Kai valon vähäisyys vaikuttaa niihinkin?

Yhtenä iltana Pekku makoili tapansa mukaan sohvan selkänojalla. Sitten kuului kova tömähdys, hetken hiljaisuus, ja sitten varovainen "miu". Katti oli pudonnut sohvan ja patterin väliin. Vähän nolona se sitten kömpi esiin.

Minäkin voisin piiloutua sohvan taakse. Herättäkää minut sitten joskus helmikuussa....



tiskipöydältä ei putoa niin helposti


perjantai 12. joulukuuta 2014

Kulkuset, kulkuset

Eilen illalla totesin taas, että vain mielipuoli omistaa koiria tässä maassa. Sataa aamulla, sataa päivällä, sataa illalla. Ja säkkipimeää koko ajan. No, ei tarvitse kertoa enempää. Odottelemme kevättä. Se tulee aikanaan.

Kerroin joskus, että koirat ymmärtävät sanan herkkutikku. No, eläimet ymmärtävät myös sanatonta viestintää. Eläinten harjat roikkuvat keittiössä olevassa pussukassa, jossa on kulkusia (nuoren isännän ammoin tekemä käsityö). Kun helistän pussia, Leo ja Pekku juoksevat paikalle. Ja sitten harjataan, molempia yhtä aikaa. Onneksi on monta harjaa.



koska mamma kilistää pussia, turkkini kaipaa hoitoa

maanantai 8. joulukuuta 2014

Sitäsuntätä

Itsenäisyyspäiväviikonloppu tuli ja meni. Perjantai-iltana olimme Tesyläisten kanssa edustamassa Turun yöelämässä. Hyväntekeväisyyskonsertti ei oikein vetänyt yleisöä, mutta meillä oli silti oikein mukavaa. Vapaaehtoistyön suola ja pippuri ovatkin juuri nuo erilaiset tapahtumat ja paikat mihin joutuu ja pääsee ja mihin ei muuten tulisi mentyä. Kapakasta kirkonmäelle nytkin vähän yli viikon sisällä, ja siitä pääsenkin mainostamaan:

Perinteinen eläinten joulurauhan julistus Turun Mikaelinkirkon edustalla sunnuntaina 14.12 klo 14.

Ystäväni koira sairastui viikonloppuna vakavasti (veriripulia ja runsasta oksentelua), ja vietti pitkät tovit tiputuksessa. Elsa-parka on nyt jo onneksi toipumaan päin. Taas sai tuntea kiitollisuutta siitä, että omat eläimet ovat tällä hetkellä terveinä. Huoli on niin suuri, kun eläin sairastaa.


Leo mamman sylissä

perjantai 5. joulukuuta 2014

Ilo

Kävin eilen ostamassa ikkunaan uuden joulutähden. Ai että, miten hienosti se valaisikin olohuonetta. Saas nähdä, onko härpäke revitty alas sillä aikaa, kun olen töissä. Ainakin se kiinnosti Töröä kovasti, ja siihen voi juuri ja juuri ylettyä kiipeilypuusta. No, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, tai jotain sellaista.

Iloitaan huomenna itsenäisyyspäivästä, elämästä ja karvaisista ja karvattomista ystävistä. Minä ainakin olen tällä hetkellä kovasti kiitollinen kaikesta mitä olen elämältä saanut.





keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Pyykätään ja kuivataan

Meillä laulaa pesukone ja kuivausrumpu kumisee, aamusta iltaan. Eilen iltapäivällä huomasin, että sohvanpäällinen on märkä. Leo oli siinä makoillut. Pyykkiin. Vietin siinä sohvalla sitten ihanaa laiskotteluiltaa hyvä kirja kädessä ja eläimet tapansa mukaan vieressä. Juuri ennen iltalenkille lähtöä huomasin, että verkkarini ovat märät... No niin, kaikki arvaavat jo, että Molly oli taas päästänyt "puhahduksen". Vermeet pyykkiin.

Mutta ei tämä tähän loppunut, ehei! Aamulla oli taas sohvanpäällys märkä. Peitot taas pyykkiin. Ja seuraavaksi näillä kahdella on vaipat! Saas nähdä, miten kauan pesukone kestää ennen kuin hajoaa.
(Korostan vielä, että käymme kunnon kävelylenkillä 3 kertaa päivässä, ja Molly pissatetaan useamminkin.)



enhän mä tahallani...






maanantai 1. joulukuuta 2014

Peiton alle

Viikonloppu ei ollut ihan pelkkää makoilua, vaikka sitäkin tuli harrastettua. Lauantaina olin pitkästä aikaa hommissa Eläinhoitolassa, kissanhäkkejä siivoamassa. Nyt talvella hoitolassakin on vähän hiljaisempaa, ja tarve vapaaehtoistyövoimalle pienempi. Moni kissa on jo matkannut uuteen kotiin, mutta vielä on monta kivaa kisua kotia vailla. Joten jos harkitset kissan ottamista, kipin kapin löytöeläintalolle!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Molly yllätti pyytämällä ulos. Ei kun takki niskaan ja pihalle. Asiat toimitettiin, ja kömmimme takaisin peiton alle. Hienosti toimittu, Molly!

Peiton alle voisi nytkin kömpiä. Kyllä tämä pimeys sen verran paljon väsyttää....krooh.



Törö, Nata, Pekku, Molly ja emäntä tirsoilla

perjantai 28. marraskuuta 2014

Puhahdus

Flunssa ei nyt sitten vielä iskenytkään. Karvaterapia siis auttoi...

Eilen illalla istuskelin sohvalla kaikessa rauhassa. Taisin olla Instagramissa, johon olen ihan koukussa. Piti lähteä koirien kanssa lenkille, mutta ihan pari minuuttia vielä, ajattelin. Molly makasi siinä kyljessäni ja puhahti. Nuusk, nuusk, ihan kuin täällä haisisi pissa. Ja miksi housuni ovat märät?
Juu, aivan oikein, neidiltä oli päässyt iso lammikko.

Enää ei ollutkaan niin kova kiire ulos, vaan ehti täyttää vielä pesukoneenkin märillä verkkareilla ja sohvapeitteellä.



no okei, multa lorahti taas...

tiistai 25. marraskuuta 2014

Karvaterapiaa

Voi ei. Nyt on ihan sellainen olo, että flunssa on tulossa. Paleltaa, ja kurkku on oudon karhea. Toivottavasti tämä on vain kuvitelmaa... Taidan olla parantavien pullakahvien ja karvaterapian tarpeessa. Kyllä, ne auttavat ihan varmasti! Mikään ei paranna sielun ja ruumiin kolotuksia paremmin kuin kissan kehräys. Kokeilkaa vaikka. Sopii erityisen hyvin sateiseen marraskuiseen päivään.



karvaterapeutti

maanantai 24. marraskuuta 2014

Meidän Molly

Muistelin jo facebookissa mutta muistelen täälläkin, että näinä päivinä Mollyn kotiintulosta on kaksi vuotta. Onnea tyttösellemme, ja onnea meille, kun olemme saaneet tutustua tähän ystävälliseen koiraan. Kyllä alku oli niin vaikea, ja nytkin joskus menee hermot, mutta yhtä kaikki: olet rakas.

Kuka muu istuisi sylissäni aamiaisella? Kuka muu nukkuisi niin tiiviisti kyljessäni? Kuka muu saisi rähinähepulit kopassaan? Kuka muu varastaisi leivät pöydältä (No ehkä Nata)? Kuka muu haukkuisi itsensä käheäksi? Kuka muu muka, kuin meidän Molly?



Meidän Molly


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Liian vähän aikaa

Taitaa olla ihan normikeskiviikko. Isäntä työreissussa, nukuimme nuoren isännän kanssa pommiin. Lenkki koirien kanssa pimeydessä, Molly haukkui ja riekkui minut hulluuden partaalle. Sitten töihin puuhastelemaan. Iltapäivällä kauppareissu, koiralenkki, ruoka ja illaksi taas kouluun.

Eläimet odottavat. Istuvat ikkunalla iltapäivisin, sitten masentuvat ja nukkuvat kuka missäkin iltaisin. Jälleennäkemisen ilo on aina molemminpuolinen. Mutta liian pian on taas mentävä.

Minulla on selvästi huono omatunto. Vakuutan itselleni, että tämä on vain väliaikaista. Mutta ei eläin sitä tiedä eikä ymmärrä. Anteeksi rakkaat, että minulla on liian vähän aikaa teille juuri nyt.



nukun tässä ja odottelen

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kunnossa kyllä

Ja taas on maanantai. Viikonloppuna saimme nauttia mukavista ulkoilusäistä. Innostuimmekin lähtemään lauantaina Hirvensaloon asti. Siellä on hyvät lenkkipolut ja aika mukava koirapuisto. Saimme olla puistossa ihan oman porukan kesken, ja Leo ja Nata saivat riehua pallonsa kanssa. Oi sitä elämän riemua, kun Nata juoksee...!

Törö oksenteli muutamana päivänä, ja aloin jo huolestua. Isossa porukassa on vaikea seurata, syökö, juoko ja kakkiiko joku normaalisti. (No, joku aika pahanhajuinen katti oli vieraillut useaan otteeseen wc:ssä. Hyh!) Oksentelu voi johtua ihan vatsassa olevista karvoistakin, joten heti ei kannata alkaa hysteeriseksi. Ihan normaalia älämölöä Törö ainakin pitää, joten jos siitä voi jotain päätellä, katti on kunnossa kyllä.



Minäkö muka määin? Mikä loukkaus!

torstai 13. marraskuuta 2014

Rakkauden hinta

Viime postauksen jälkeen jäin miettimään lemmikkieläinten aiheuttamia kustannuksia. Sitä valtaisaa rahamäärää jonka minäkin kannan eläinlääkäreille ja lemmikkitarvikeliikkeille vuosittain. En ole koskaan laskenut summia, enkä ajatellutkaan laskea. Mutta selvää on, että useampikin lomareissun hinta siihen uppoaa. (Varsinkin eläinlääkäripalvelujen kalleus aiheuttaa ikävä kyllä myös lieveilmiöitä, joihin en nyt mene sen tarkemmin. Ehkäpä sanon vain sen verran, että edullisille kunnallisille eläinlääkäripalveluille olisi paljon kysyntää).

Minä en halua laskea hintaa rakkaudelle. On kauheaa, jos kaikkea mitataan vain rahassa. Minkä hintalapun voisin laittaa koirien ilolle jälleennäkemisen hetkellä? Tai valkoisen kissan ujolle katseelle? Kyllä minä lasken, että saan paljon enemmän kuin menetän.


rakasta mua!



tiistai 11. marraskuuta 2014

Asenteet

Kaamoksessakin yritän asennoitua niin, että koirien kanssa ulkoilu on ilo ja etuoikeus. Useimmiten tämä ajatus toimiikin, ja varsinkin iltapäivisin nautin yhteisistä kävelyistämme. Kyllä asenne ratkaisee.

Mauno on asennoitunut mökötysvaihteelle, eikä kissaa meinaa saada mukaan edes leikkimään. Ihan sama minkä lelun ottaa esille, korista kuuluu vain ynseä tuhahdus. Pekku sen sijaan jaksaa aina riehua lelun perässä. Ihme sisänsä sillä elopainolla.

Molly on kakannut lattialle harva se yö tai varhain aamulla. Ostin taas säkillisen vaippoja eilen. Tili meni taas lemmikkiliikkeeseen. Rahalla saa ja hevosella pääsee, vai mitensenytoli.

Onneksi sentään sain Mollyn Propalin-reseptin (virtsankarkailua estävä lääke) uusittua puhelimitse, ettei sen takia tarvinnut lähteä lääkäriin. Kop kop, koputan puuta, ettei kukaan nyt sairastuisi. Kyllä me tästä marraskuusta selviämme!



Mua niin masentaa tämä marraskuu

perjantai 7. marraskuuta 2014

Laatuaikaa sohvalla

Eilen saatiin sitten ensilumi. Koirat olivat aika innoissaan (varsinkin Nata), ja tuntuihan se valoisuus kieltämättä minustakin ihan mukavalta. Kunnes alkoi sataa vettä ja kaikki muuttui vetiseksi floskaksi.

Kotiin tullessa koirat tähyilevät kaipaavasti aitaukseensa, mutta nyt on Snagility-tavarat viety jo sisälle, ja ihanat ulkoleikit ovat tauolla. Sorry vaan, kaverit. Tylsää tämä on minustakin. Pitänee alkaa taas käydä koirapuistossa, että hurtat saavat hillua vapaana. Viimeksi kun päästin Natan vapaaksi hiekkakuopilla, se karkasi rusakon perään. Eli aidatulla alueella voi irroittaa hihnan, ei muuten.

Vietetään siis enemmän laatuaikaa sohvalla, ja haaveillaan keväästä. Pian se tulee, uskokaa pois!


laatuaikaa Snabelbackassa

tiistai 4. marraskuuta 2014

Törön synttärit

Tänään on juhlapäivä: Törö täyttää neljä vuotta! Onnea rakas kissani. En edes osaa sanoin kertoa, miten paljon sinua rakastan. Olet tuonut elämääni niin paljon iloa, naurua ja rakkautta. Haaveilin sinusta niin kauan ennen kuin tulit omakseni. Meidät oli tarkoitettu yhteen!

Koska pimeän aikaan valokuvat maailman kauneimmastakin epäonnistuvat, laitan tähän kesäisen valokuvan päivänsankarista.



Törö 4 vuotta tänään

maanantai 3. marraskuuta 2014

Mietteitä

Välillä mietin, että miksi minä oikein kirjoitan tätä blogia. Lukijoita minulla on aika vähän, eikä ihme, kun on näin tylsät jutut. Enkä ole osannut markkinoida tätä blogia missään.

Kai tämä on vähän niin kuin päiväkirja. On mukava joskus poiketa kurkkaamassa mitä tapahtui vaikkapa vuosi sitten. Tai kaksi, kolme vuotta sitten. Että kaikenlaisia pikku tapahtumia on ollut. Välillä olen ollut iloinen, välillä surullinen. Olen elänyt. Ei se aika ole mennyt hukkaan. Blogi on osa muistiani.

Elämä, se menee vaan johonkin. Pian on jo ilta. Mitäpä päivästä silloin kertoisin?



me ollaan yhdessä, se on tärkeintä





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pikku huomioita

Jos Mollya ei käytä myöhäisellä iltapissalla, on vaarana, että tyttöseltä pääsee pisut sänkyyn. Arvatkaa, kuka unohti eilen myöhälenkin? Aivan oikein.

Mauno-parka on vaipunut syysmasennukseen: ei ulkoilua, ei mitään kivaa näköpiirissä. Pelkkää syömistä ja nukkumista, mitä nyt emäntä välillä jollain lelulla käy sohimassa. Vähänkö kiinnostaa?

Ostin uuden harjan Leolle. Sillä on hyvä vedellä takut turkista, ja samalla tulee hoideltua myös yksi Pekku, joka ilmestyy salamana paikalle joka kerta kun harjapussi kilahtaa.

Nyt se on todistettu: koirat ymmärtävät puhetta. Jos seison keittiössä ja lausun selkeällä äänellä: "herkkutikku", kolme koiraa tulee juosten. Jännää.

Tämmöistä meillä täällä Snabelbackassa tänään. Toivottavasti teilläkin on ihana päivä!





maanantai 27. lokakuuta 2014

Kotona ja merillä

Syksy on tullut. Pimeys on täällä. Nyt ovat kaikki keinot tarpeen, että taas jaksaisimme tämän ajan yli. Leokaan ei halua mennä ulos, vaan pissaa mielummin sisälle. Tosi kuin vesi.

Ilouutinen on se, että Molly voi selvästi paremmin. Sen turkki on kiiltävä, ja se on saanut lisää painoa. Pissojakaan ei ole juuri tullut sisälle. Vaihdoin jokin aika sitten sen ruoan rasvaisempaan. En ymmärrä, miksi en ole tehnyt sitä aikaisemmin.


Minä voin nyt hyvin


Viikonlopun piristys oli Tesyn keikka Naantaliin. Pääsin oikein pelastuslaitoksen paatin kyytiin, kun kuskasimme lintujen ruokapömpeliä maista luodolle. Ain merimies(nainen) merta rakastaa, varsinkin kun merimatka oli sopivan lyhyt. Nyt on lintujen talviruokinta helpompaa.


Hii-op!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tuuletus

Isäntä lähti taas työreissuilleen ja johan meillä alkoi tapahtua (aina sama juttu). Illalla olimme nuoren isännän kanssa koiralenkillä, ja tulimme kovalla kiireellä sisälle, sillä Downton Abbey oli alkamassa telkusta. Siinä sohvalla vähän mietin, että onpas täällä viileää, mutta onhan talvi tulossa. Puoli yhdentoista aikaan lähdin vielä Mollyn kanssa ulos. Kuisti oli jääkylmä. Ulko-ovi oli nääs apposen auki ja selkosen selällään... No, kunnon tuuletus on tietenkin aina paikallaan.

Yöllä Nata rykäisi kunnon oksupoksun sänkyyn. Neidit ovat syöneet tammenterhoja oikein urakalla, ja ne eivät näköjään oikein sula. Örrr... mitähän tänään sitten tapahtuukaan? Pitääköhän varata jo varoiksi aika eläinlääkärille?



No minä en ainakaan ole tehnyt mitään


maanantai 20. lokakuuta 2014

Anteliaat

Lauantai oli  meille Turun eläinsuojeluyhdistyksen aktiiveille kiireinen mutta menestyksekäs päivä. Keräsimme Kissa Vieköön keräyksessä Turun Citymarketeissa yhteensä 91 ostoskärryllistä eläinten ruokaa! Ja sujahtipa keräyslippaisiin muutama suuri setelikin. Suuri kiitos kaikille lahjoittajille minunkin puolestani. Eläinhoitolan eläimille on taas ruokaa vuodeksi. Kyllä ihmisten anteliaisuus liikuttaa joka kerta. Maailmassa on vielä paljon hyvyyttä ja auttamisenhalua, uskokaa pois!

Eilinen menikin sitten lepäillessä. Ilmakin oli kosteahko, joten viihdyimme sohvalla oikein porukalla. Tässä Natan söpistelyä. Eikö hän olekin kaunis, oma tyttöseni.



torstai 16. lokakuuta 2014

Kostea herätys

Viime yönä koimme taas kostean herätyksen, kun Mollylta oli lirahtanut pisut sänkyyn. Eikä mikään pikku tippa, vaan kunnon lammikko. Taas laulaa pesukone pitkin päivää... Mutta oma vikani, kun en käyttänyt sitä enää iltamyöhällä ulkona. Pissatus klo 22 pitää pedin puhtaana. Näin on näreet ja männynkävyt! Ehkäpä tänään muistan.



Mamma mun pitää päästä usein!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Yhdistyskiireitä

Tämä kuluva viikko on Turun eläinsuojeluyhdistykselle kiireinen. Sunnuntaina vietimme Eläinhoitolassa avoimien ovien päivää, ja ihmisiä riitti ruuhkaksi asti. On hienoa, että eläinsuojelutyö kiinnosti niin monia, vaikka hullutpäivätkin olivat menossa samaan aikaan.

Tulevana lauantaina on sitten edessä vuoden suurponnistus eli Kissa Vieköön keräys. Keräämme eläinten ruokaa Turun kaikissa Citymarketeissa klo 10-18. Allekirjoittaneen voi bongata Kupittaan cittarista, joten jos siellä päin liikutte, tulkaahan moikkaamaan. Keräys tuottaa yleensä vuoden ruoat hoitolaan, saas nähdä miten käy lamavuonna 2014. Luvassa on toivottavasti kiva päivä ja monia mielenkiintoisia keskusteluja ihmisten kanssa.


Ne keräävät  ruokaa meille kodittomille

maanantai 13. lokakuuta 2014

Vapauden riemu

Olemme nyt pari kertaa käyneet (pitkästä aikaa) koirien kanssa Kärsämäen hiekkakuopilla. Se on aika turvallinen paikka pitää koiria irti, joten Nata ja Molly ovat saaneet juosta vapaana. Voi sitä riemua! Nata on juossut itsensä melkein hengiltä, ja Mollykin ottanut ilon irti. Tänään vastaan tuli samojedi isäntänsä kanssa, eikä kukaan haukkunut vaan kaikki tervehtivät toisiaan ystävällisesti. Olisipa tuollaisia paikkoja enemmänkin. Kyllä vapauden riemu aina hihnalenkit voittaa, sanoo Nata.




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Sipuli

Kissat ovat aika hyviä kehittämään ns. omaa hauskaa. Valkoiset katit leikkivät tänään pitkään ja hartaasti sipulilla, jonka olivat kaivaneet täpötäydestä sipulipurkista. Pidin sipulileikkiä vähän silmällä, sillä moinen lattialla vierivä kapistus kiinnosti koiriakin. Raaka sipuli kun voi sekoittaa mahan aika tavalla, enkä kyllä kaipaa enää enempää sotkua lattioille ja sänkyyn (tämä viikko on ollut aika sottainen, huoh).

Kyllä meillä aina huomaa, milloin Isäntä on työreissulla. Usein joku sairastuu, tai sitten minulla tulee selkä kipeäksi. Tai molemmat. Onneksi kaikki eläimet ovat nyt terveinä. Jospa selkänikin lakkaa vihlomasta, jos asetun hyvän kirjan kanssa sohvalle, ja muutama eläin tulee siihen päälle lämmikkeeksi. Pitääpä heti kokeilla.


Minua ei tuo sipuli kiinnostanut, se haisee niin pahalle


tiistai 7. lokakuuta 2014

Tappelu

Eilen illalla tapahtui jotain ihan tavatonta. Katselin rauhassa telkkaria, kun koirat syöksyivät eteiseen haukkumaan luullen Isännän tulevan kotiin. Yhtäkkiä alkoi kauhea rähinä ja tappelu, missä Leo rökitti Mollya, ja Nata ja Törö-parkakin saivat siinä sivussa oman osansa. Siis varsinainen räjähdys, missä vammat olivat onneksi ainoastaan henkisiä. Aika vaisua oli porukka jälkikäteen, eikä Leksa osannut kertoa syytä käytökselleen.

Yöllä sitten Leo pissasi sängyn märäksi. Tosi outoa, kaikenkaikkiaan. Meillä ei ole ennen tapeltu, eikä toivottavasti vastakaan.



Vähänks noloo...
Ps. Leon tassu on parantunut hyvin.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Sairastupa

Eilen oli Mollyn vuoro nilkuttaa. Olimme iltapäiväkävelyllä, kun tyttönen alkoi nostella vasenta takakonttiaan ja nuolla tassuaan. Onneksi en ollut yksin lenkillä, sillä jouduin kantamaan sen kotiin. Mitään näkyvää ei tassussa ollut, joten annoin tyttöselle puolikkaan kipulääkkeen (meillä on kotona varsinainen apteekki) ja sylikkäin nukuttujen päiväunien jälkeen Molly käytti taas jalkaansa normaalisti. Hyvä niin.

Leonkin tassu on alkanut paranemaan. Eilen illalla Leksa repi uuden tassusiteen pois, mutta antoi seuraavan olla paikoillaan, kun uhkailin kaulurilla. Niin, ja Törökin oksensi. Joten terveisiä vaan sairastuvalta!



No hei kamu, mites jaksat? No kiitti, ihan hyvin nyt.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kannuskynsi

Eilen Leo-paralle kävi tapaturma. Olimme ensin iltapäiväkävelyllä, ja sen jälkeen koirat pääsivät leikkimään omaan aitaukseensa. Heittelin siinä Leksalle palloa, kunnes yhtäkkiä poika vinkaisi kovasti ja alkoi nuolla tassuaan. Menin katsomaan ja kauhukseni huomasin, että vasemman jalan kannuskynsi oli revennyt.

Ei muuta kuin äkkiä soittamaan päivystytykseen, jonne pääsimme onneksi aika pian. Päivystyksessä oli täysi härdelli päällä, mutta selvisimme sentään ulos 2,5 tunnissa. Kannuskynsi poistettiin, tassu on sidottu ja antibioottikuuri aloitettu. Toivottavasti jalka paranee äkkiä. Eilen illalla poika oli ihan tokkurainen, mutta tänä aamuna onneksi jo ihan pirteä.

Aina sattuu ja tapahtuu. Mollykin oksenteli eilen, mitä lie taas syönyt ulkona. Hurlumhei!

Tapaturmatonta viikkoa kaikille!



Potilas ennen lääkäriin lähtöä


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Laardi

Työn, perheen, vapaaehtoistyön ja iltaopiskelun yhdistelmä on varsinainen aikasyöppö. Joten älkää ihmetelkö, jos täällä on hiljaista. Eläimet katsoivat tänäänkin aika moittivasti, kun tulin ja menin miltei saman tien. Omatuntokin vähän kolkutti. No, nyt illalla vietetään laatuaikaa sohvalla, ja leikitään vähän tavallista enemmän.

Leon kipulääkitystä jatketaan, kun poika oli taas selvästi äreämpi kuurin loputtua. Ja Mollystä iloisia uutisia: tyttö on saanut lisää painoa! Kyllä on kannattanut treenata Snagilityä (ja palkita), ohituksia (ja palkita), kontaktia (ja palkita). Natakin on tainnut kerätä hieman vararengasta siinä sivussa. Siinä nähdään, mitä napostelu saa aikaan. Joillekin hyvää massaa, toisille laardia.



Mä olen lihonut, jee!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Eleganssi

Viikko mennä hurahti taas vauhdilla. Kävin pikku reissulla, ja petsitter Jenni kävi taas meillä hoitamassa eläimiä. Törö pysytteli tapansa mukaan piilossa. Koskahan se hyväksyisi petsitterin niin, että ihan peräti näyttäytyisi?

Eläinhoitolallakin tuli käytyä, ensin perehdyttämässä uusia vapaaehtoisia kakanluonnin saloihin, ja tänään kissoja hoitamassa. Jestas, miten poikki olin kykittyäni tuntikausia huonoissa työasennoissa ahtaissa häkeissä...

Ihanan syksyn viimeisten lämpimien päivien kunniaksi luon vielä syyskesän muotikatsauksen ennen kuin on taas aika pujahtaa pilkkihaalariin. Trendikäs ulkoiluasu koostuu vanhoista lenkkareista, reikäisistä collegehousuista ja venähtäneestä teepaidasta. Huomatkaa myös käytännöllinen esiliina, jonka taskuissa kulkevat kätevästi kamera, avaimet ja palkitsemisnamit. Oh-la-laa, mikä eleganssi!



maanantai 15. syyskuuta 2014

Omenat

Vihaan omenoita. Ihan totta. Niitä on asuinalueellamme maassa eri muodoissaan ainakin 100 kg kilometriä kohti, ja Molly yrittää imuroida ne kaikki suuhunsa. Se varmaan söisi itsensä hengiltä, jos en välillä kaivaisi sen suuta tyhjäksi. Huoh.

Muuten ei ole tapahtunut mitään erityistä. Leksan lääkekuuri tuntuu tehonneen, ja olemme nauttineet ihanista syysilmoista. Välillä on pötkötelty sohvalla eri kokoonpanoissa. Ei kiirettä minkäänlaista.



Tässä me makaamme emännän päällä. Mukavaa!



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Koirat kiinni!

Kävin siis Leon kanssa perjantaina lääkärissä. Pojan lonkat ja selkä kuvattiin, mutta niistä ei löytynyt mitään varsinaista vikaa. Lääkäri tunnusteli lonkat ja polvet ja totesi, että ne ovat ns. löysät, ja että selän lihakset saattavat olla jumissa. Kipulääkettä annettiin (ja kuuri on päällä), ja poika on taas pirteämpi.

Minä en ollenkaan pidä ajatuksesta, että koiria pidetään vapaana aitaamattomalla pihalla. Siinä voi käydä ja käykin joskus huonosti. Eilen dogsitter oli koiruuksieni kanssa kävelyllä, kun eräästä pihasta syöksyi isokokoinen ja tunnetusti aggressiivinen narttukoira suoraan Mollyn kimppuun. Se olisi voinut tappaa Mollyn. Tilanne oli kuulemma todella pahannäköinen. Onneksi mitään näkyviä vammoja ei tullut, muuta kuin pisut ja kakat lattialle heti sen jälkeen. Muutenkin hermostunut ja hysteerinen kun on, oli harmi, että juuri Molly joutui hyökkäyksen kohteeksi. Pitäkää ne koiranne kytkettyinä, tai aidatkaa piha. Muuten en vastaa seurauksista, kun kimppuumme seuraavan kerran hyökätään.



Selvisin onneksi vähin vammoin




perjantai 5. syyskuuta 2014

Musta ja valkoinen

Tänään menen sitten Leon kanssa lääkäriin. Katsoin eilen, että aika vaikeasti poika kulkee kotimme rappuset ylös. Lonkat varmaan vaivaavat poikaa.

Eilen Molly uskaltautui Pekun viereen keittiön koriin. Tämä on aika saavutus, sillä yleensä Pekku huitoo Mollya päin näköä (ihan leikkisästi vaan), ja sen takia Molly vähän pelkää Pekkua. Mutta aika söpöjä yhdessä nämä kaksi, musta ja valkoinen, eikö vaan?




hei me söpöläiset

torstai 4. syyskuuta 2014

Käreänä

Tämä emäntä heräsi aamulla erittäin käreänä. Leolla on viime aikoina ollut ärsyttävä tapa tunkea viereen nukkumaan. Ja kuten tunnettua, sängyssä on aika paljon muutakin porukkaa. Minä en enää mahtunut sinne, vaan siirryin sohvalle joskus aamuyöstä. Sitten alkoi olkapää kolottaa. Oi, voi! Havahduin sitten aamulla isännän noitumiseen: Leo oli pissinyt eteiseen.

Leo ei ole ihan oma itsensä muutenkaan. Sehän ei ole enää aikoihin päässyt kulkemaan portaissa ylä- ja alakertaan. Nyt tyhjän haukkuminen sisällä ja pissailu antavat ymmärtää, että taitaa olla lääkärivisiitin paikka. Jaa-a, itse kukin tässä taitaisi tarvita taitavaa tohtoria. Mutta hoidetaan nyt koira ensin.



Minä löysin aamulla ulkoa pallon!


tiistai 2. syyskuuta 2014

Hellyyskohtaus

Huh, miten aika menee nopsaan. Syksyn alkamisen huomaa aina siitä, että viikot viuhuvat eteenpäin mielettömällä vauhdilla. Hyvä jos blogissa ehtii pari kertaa viikossa käväisemään...

Snabelbackassa on normaali meno. Molly hilluu edelleen lenkeillä niin, että oksat pois, ja tunkee suuhunsa kaiken mahdollisen. Sitä koiraa ei kyllä pitele mikään. Välillä naurattaa, välillä kiukuttaa.

Leo on alkanut haukkua aamuisin sisällä. Emme ole vielä keksineet, miksi.

Pekku haluaa aina aamuisin, että hänen kanssaan leikitään. Ei ole töihin lähtemistä, ennen kuin lempikuminauha on kaivettu esiin ja riehuttu vähän yhdessä.

Kaikkein ihmeellisin on kuitenkin Mauno (eli Manu), joka on saanut hellyyskohtauksia harva se päivä. Katsokaa vaikka. Hyrrr hyrrr ja purrr purrr....



Mauno tykkää isännästä

perjantai 29. elokuuta 2014

Asento

Olin pari päivää flunssassa kotona. Ei ole mukavaa olla kipeänä, mutta ainakin seura on maailman parasta. Mihin tahansa kuukahtaakin, muutama eläin käpertyy aina viereen, ja Molly tulee usein päällekin nukkumaan.

Pekku on sen verran iso poika, ettei se aina mahdu kainaloon. Näköjään se on myös niin iso, ettei aina mahdu sohvallekaan.... Anteeksi kuvan huono laatu, mutta tämä asento oli vaan niin hauska.

Ihanaa viikonloppua kaikille!


tiistai 26. elokuuta 2014

Uusi mökki

Ostin viikonloppuna Tesyn kirpparilta eläimille uuden rottinkisen mökin. Vähän jännitti, että miten uutuus otetaan vastaan, sillä koskaan ei tiedä, miellyttääkö hankinta vaativaa yleisöä. Tämä mökki oli kuitenkin hitti heti alusta lähtien. Manu oli jo ensimmäisenä testaamassa, ja seuraavana Nata. Viimemainittu äityi oikein rähisemään, kun joku yritti lähelle.

Mökki on sijoitettu strategisesti keskelle olohuoneen lattiaa. Siitä on hyvä tarkkailla maailman menoa.



Mauno mökissään

maanantai 25. elokuuta 2014

Sitäsuntätä

Snabelbackan viikonloppu sujui rauhallisesti. Lauantaina lepäiltiin, mutta sunnuntaina olin taas muutaman tunnin hommissa eläinhoitolassa. Jouduin toteamaan oman yksikätisen kömpelyyteni yrittäessäni saada kiinni häkistään irti päässyttä kissanpentua. Aika vikkeliä otuksia, nuo pikkuvillit.

Eilen leikimme koirien kanssa omassa aitauksessa, ja Nata kaivautui taas kompostin alle (kuvassa). Kyllä Nata on ihan selvästi terrieri!

Olen pikku hiljaa varustellut autoani eläintenkuljetuskeikkoja varten: on häkki, koiran hihnoja, työhanskat ja kosteusvuorattu taka- ja etuistuin. Mukaan pitänee liittää myös työhaalari. Näin totesin tänä aamuna, kun raahasin toimistovaatteissani läpimärkää ja likaista kissanloukkua autooni. Aikamoinen lemukin loukusta lähti, joten ajelin taas ikkunat auki. No, viis vaatteista, taas saatiin yksi karkulainen pois kuljeksimasta.



Nata maan (kompostin) alla

torstai 21. elokuuta 2014

Muistutus

Minun pitää muistuttaa kaikkia tärkeästä asiasta: Jos olette siruttaneet eläimenne, muistattehan merkitä sirunumerot myös johonkin rekisteriin, esimerkiksi Turvasiruun. Jos eläin karkaa ja päätyy vaikkapa eläinhoitolaan, siltä tarkistetaan mahdollisen sirun olemassaolo. Mutta pelkästä sirunumerosta ei ole apua, jos omistajan yhteystietoja ei löydy mistään.

Tässä minä paasaan, mutta arvatkaa vaan, olenko itse muistanut viedä Snabelbackalaisten numerot rekisteriin? En tietenkään. Eli tämä oli muistutus myös minulle. Huh. Jokohan nyt saisi aikaiseksi?



Voi mikä hömppä tuo emäntä on, sanoo Törö

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Takiaiset

Eilen huomasin, että Leon häntään oli tarttunut kaksi takiaista. Eipä ollut muuta keinoa kuin ottaa sakset kauniiseen käteen ja leikata ne pois. Voi Leon kaunista häntäparkaa, miltä se nyt näyttääkään...

Viime yönä kärsin taas ahtaan paikan kammosta, kun Leo (nukkuu tyynylläni), Nata (joka pelkää ukkosta), Molly (jalkopäässä), Törö (jossain) ja Pekku (kainalossa) olivat kaikki päättäneet leikkiä takiaista joka tarttuun emäntään kiinni. Suunnittelin, että teen sellaisen Dummy-nuken (mitä käytetään esimerkiksi vankilapaoissa) ja laitan sen sänkyyn, ja itse hiivin salaa muualle nukkumaan. Voi vaan olla, että huijaus ei mene läpi, vai mitä luulette?



Leon häntä ennen...

ja jälkeen. Huh.

maanantai 18. elokuuta 2014

Elämyksiä

Viikonloppu oli taas täynnä jännittäviä tapahtumia. Perjantaina olin noutamassa hermostunutta löytökoiraa. Pelokas koira ei halunnut millään kävellä hihnassa kohti autoani, joten nostin sen syliini, jolloin se onneton kakkasi päälleni. Ajelin sitten ikkunat auki kohti Turkua, hehheh.

Lauantaina yksi eläinhoitolan oravista pissasi ensin päälleni ja toinen karkasi häkistä. Onneksi sain sen haavilla kiinni. Eilen pitelin sylissäni haukkaa, joka onneksi käyttäytyi ihan kiltisti. Nämä kaikki elämykset tarjosi ihan ilmaiseksi eläinsuojeluyhdistys.

Kotona Mauno on viihtynyt jo useita päiviä zooplussan pahvilaatikossa. Mitä tekisimmekään ilman nettikauppoja? Niin, ja Molly ei pissannut lainkaan aamulenkillä. Miksi? No, se oli ehtinyt käydä jo olohuoneessa...

Oikein pirteää viikkoa kaikille!




Maunon oma boxi

torstai 14. elokuuta 2014

Suloinen Molly

Mollystä on jotenkin tosi vaikea saada otettua kunnon valokuvia. Musta koira on hankala kuvauskohde. Tällä viikolla kävi kuitenkin kuvaajalla tuuri: neiti nautiskeli iltapäivän auringosta sohvalla. Molly nauttii lämmöstä, se oli ainoa koiristamme joka ei tuntunut kärsivän helteestäkään, ja se hakeutuu usein aurinkoläikkiin makaamaan.

Mutta katsokaa nyt: eikö hän olekin suloinen? Onneksi oli kamera hollilla.

Minä nautin auringosta

maanantai 11. elokuuta 2014

Treenataan

Viime päivinä on ollut jo sen verran viileämpää, että olemme päivälläkin leikkineet koira-aitauksessa. Leo telmuaa pallonsa kanssa, Nata kaivaa kompostia ja Molly etsii syötävää maasta. Hauskaa on, meillä kaikilla.

Eilen harjoittelimme ahkerasti snagilityä (meidän oma versio agilitystä). Natalle aidan yli hyppääminen ei ole temppu eikä mikään, ja Mollykin oppi eilen sekä aidan että renkaan. Nata ja isäntä harjoittelivat keppejäkin, mutta se ei vielä ihan onnistunut. Ja kun tyttöset keskittyivät snagilityyn, ne eivät muistaneet syödä niin paljon multaa. Treeni on kaikenkaikkiaan tosi hyvä juttu!



Nata harjoittelee keppejä, Molly haluaa vain namia

perjantai 8. elokuuta 2014

Lähekkäin

Mauno sai eilen illalla todella harvinaisen seurallisuuskohtauksen. Se hiippaili luoksemme sohvalle, hyppäsi viereemme ja alkoi hyrrittää. Ihan totta. Kissalta, joka yleensä kulkee omia polkujaan, tämä on suuri luottamuksen osoitus, ja ilo meille.

Ehkäpä tämä johtui siitä, että telkkari oli kerrankin kiinni. Kenties Maunon mielestä ohjelmat ovat vaan niin huonoja, ettei se halua olla moisen kapistuksen lähelläkään. Järkevä kissa.



Maunon kanssa lähekkäin

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Säikähdys

Viime viikolla allekirjoittanut ja nuori isäntä riekkuivat Savossa, ja Isännän piti tulla perässä lauantaina. Näin tapahtuikin, ja dogsitter tuli meille yöksi. Tekstailin lauantai-iltana kotiin ja kyselin, onko kaikki hyvin. Oli kuulemma, mutta Töröä ei ollut näkynyt. No, en tästä huolestunut, vaan ajattelin, että katti kiukuttelee jossain.

Sunnuntaiaamuna kyselin taas kuulumisia. Töröä ei kuulemma näkynyt. Nyt aloin jo kunnolla huolestua. Missä se katti voi olla? Jumalaton helle ja kaikkea. Sanoin dogsitterille, että avaa nyt jokaikinen ovi jonka näet, kissan on oltava jossain. Ja niin kävi, että Törö tuli esiin. Se oli ollut vuorokauden jossain jumissa, ilman vettä ja ruokaa.

Tulimme sitten iltapäivällä kotiin, ja minä heti Törön kimppuun. Kissa ei kuitenkaan vaikuttanut kuivuneelta (sitä pelkäsin eniten), oli vaan ihan hemmetin kiukkuinen. Eikä ihme. Tarinan opetus: laske eläimet säännöllisesti. Onneksi selvittiin taas säikähdyksellä.



meinasi käydä hassusti

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kolme vuotta kotona

Tänään on kulunut kolme vuotta siitä päivästä, kun Nata tuli kotiin. Ihan uskomatonta miten nopeasti aika kuluu! Nata on suloisista suloisin pikku tyttönen, aina rakastava, hyväkäytöksinen ja iloinen. Ei voisi kuvitella parempaa koiraa ja uskollisempaa ystävää kuin Nata. Rakastan sinua yli kaiken!

Helteet jatkuvat, ja eläimet ja me ihmisetkin olemme jotenkin sopeutuneet. Hienoja aamuja, ihania iltoja, ja siinä välissä tuskaisen kuumia päiviä. Näitä aikoja sitten talvella muistellaan...

Eläinhoitolassa riittää vilskettä ja vilinää. Siilejä, oravanpoikia, pikkulintuja, lokkeja, kettuja.. pari peuraa ja paljon paljon kissanpentuja ja niiden emoja, kodistaan eroon joutuneita koiria. Vaikea kuvitella paluuta toimistoon ensi viikolla, kun on upottanut kätensä tiskipaljuun ja hiekka-astiaan, ruokkinut pieniä ja vieläkin pienempiä, ja tuntenut kerrankin tekevänsä jotain mielekästä.



Lääh, lääh miten on kuuma, sanoo Nata

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Huh hellettä

Tällä viikolla on ollut niin kova helle, että me kaikki olemme enemmän tai vähemmän pyörryksissä. Eläimet eivät jaksa tehdä mitään (ei edes pahojaan), vaan kaikki makoilevat kuka missäkin mahdollisimman viileässä paikassa.

Ja vaikka lenkkeilemme päiväsaikaan mahdollisimman vähän, ovat Leo ja Nata heittäytyneet vuoron perään kannettaviksi. Vitsailinkin, että pitäisi hankkia ne kärryt, johon voisi nakella uuvahtaneet tai muuten vaan yhteistyöhaluttomat koirat. On nääs aika hankalaa taluttaa kahta ja kantaa yhtä, ja kahden kantaminen onkin sitten jo mahdoton tehtävä.

Toivomme, että helteet hieman jo helpottaisivat. No, pian kiroilen taas lumisadetta. Tämmöistä on elämä...



Pekku mahtui juuri ja juuri altaaseen

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Leksan tempaus

Toissaehtoolla tapitin juuri telkkarista Jutta ja superdieetit -ohjelma, kun nuorempi isäntä huusi kellarin rapusta: "Äitii, miksi katosta tippuu vettä?"

Tarkempi tutkiminen osoitti, että kyseessä ei ollut vesi, vaan iso pissa, jonka Leksa oli lurauttanut yläkerran rappuun ja josta se valui kellariin. Että semmoinen "vahinko" tällä kertaa...

Tänään kaikki juoksivat innoissaan kohti koira-aitausta, ja jokainen hyppäsi vaivatta aidan yli, myös Leksa, joka yleensä voivottelee lonkkaansa. Mutta kun aitauksessa on niin hauskaa leikkiä, niin vaivatkin unohtuvat.