torstai 30. tammikuuta 2014

Leo-poika sairastaa

Leo tuli eilen yhtäkkiä kovin kipeäksi. Se oksensi jo aamulla vähän, mutta söi ja lenkkeili ihan normaalisti. Iltapäivällä se oksensi kaksi kertaa ihan valtavasti, ei syönyt ja oli muutenkin flaati. Soitin hädissäni eläinlääkäriin, ja pääsimme jonon ohi Turun eläinsairaalaan.

Poika vietti siellä tiputuksessa koko illan, ja sai lääkitystä. Mitään syytä oksenteluun ei löytynyt (käpyjä vatsassa?). Kävin yöllä muutaman kerran tarkistamassa, vieläkö poika on hengissä. Aamulla Leo söi jo vähän, mutta oli vieläkin kovin vaisu. Meidän ihmisten oli pakko lähteä töihin. Mietin, miksei eläimen sairauden takia voi jäädä kotiin?

Toivottavasti Leo paranee. Huoli on suuri.


tiputuksessa

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kaappitörö

Töröllä on tapana livahtaa joka ikiseen komeroon ja kaappiin minkä ovi avataan. Välillä en edes huomaa, niin nopea se on. Välillä käy niinkin, että ovi suljetaan ja kissa jää komeroon määkimään.

Yksi paikka on, mihin Törö ei voi livahtaa huomaamatta, on keittiön astiakaappi. Sen verran astiat kilisevät, kun luvaton vieras hilluu siellä. Ihme, ettei mitään ole mennyt rikki. Vielä.



Kata minutkin pöytään, pliis!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hitaasti lämpenevää

Johonkin se aika taas vierähti, ja nyt on jo sunnuntai-ilta. Olemme iloinneet lauhtuneesta pakkasesta. Niinkin pieni asia kuin lenkki Valkiaisvuorelle koirien kanssa tuntuu ihan luksukselta. Koirat nauttivat vapaana juoksemisesta ja minä komeista maisemista. Ja kaikki tämä ylellisyys puolen kilometrin päässä kotoa...

Mollysta ja Maunosta on tullut kavereita. Se on suuri myönnytys Maunolta. Kissa on muutenkin ollut paljon entistä seurallisempi. Jotkut meistä ovat hitaasti lämpenevää sorttia. Ja jokainen saa olla sellainen kun on. Sen kun hyväksyy, elämä on helpompaa.



Molly ja Mauno

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Farmikävelyä

Aamu oli taas hyytävän kylmä. Koirat palelivat ja lenkki jäi taas aika lyhyeksi. Nata kieltäytyi kävelemästä (se vihaa takkiaan), Molly rääkyi (kuten tavallista) täyttä kurkkua ja Leo pysähtyi vähän väliä nuolemaan tassujaan. Se raukka astui vielä luistinradan jäädytysletkusta valuneeseen veteen. Hyh! Mahtoi olla kylmää...

Kannoin jokaista vuoron perään. Aika hankalaa taluttaa kahta ja kantaa yhtä koiraa. Varsinaista farmikävelyä. Kevät, kevät, odotan sinua!



Paleltaa, viluttaa, tutisuttaa, hytisyttää!


maanantai 20. tammikuuta 2014

Laatuaikaa

Viikonloppuna tuli vietettyä laatuaikaa lähinnä sisätiloissa. Aurinko sentään tuli esille ja muistutti siitä, että kevät on tulossa. Muutama viikko vielä kärvistellään toppavaatteissa ja pipo korvilla.

Eläimet tietenkin hyödyntävät kotona viihtyvät ihmisensä. Jos istahtaa johonkin, aina joku on tunkemassa syliin. Mutta ei siinä vielä kaikki. Kahvinjuonti ja ristikoiden täyttäminen sujuu puoliksi seistenkin, ja jos ei kissa syliin pääse, niin selkään ainakin.



perjantai 17. tammikuuta 2014

Tuubi

Kylmä, kylmä, kylmä. Koirat eivät halua ulos. Molly ei suostu millään pissaamaan, Nata vihaa takkiaan ja Leon varpaita palelee. Mietin, pitäisikö ottaa käyttöön vanhat lampaantaljalla ja kuumavesipullolla varustellut lastenrattaat, johon saisi paiskattua koirat sitä mukaa kun asiat on tehty tai tassut jäätyvät. Hmmm... sitten ainakin viimeistelisin kylähullun maineeni.

Nuori isäntä halusi tuubihuivin ja se käytiin ostamassa. Tuubia piti sitten kaikkien sovitella, ja Pekkukin sai kokeilla. Aika hieno, eikö?



Olen mä aika komea huivi kaulassa

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kasanukkujat

No jo on ilmoja pidellyt! Aikamoinen pakkanen. Aamulenkillä käännyin Natan ja Mollyn kanssa aikaisemmin kotiin, kun molemmat palelivat niin kovasti. Ja eilen iltapäivällä Molly ei ilmeisesti kylmyydestä johtuen pissinyt tarpeeksi. Lorotteli sitten sisälle oikein kunnolla, ja tietenkin ohi vaipan.

Ja mitä kylmempi, sitä varmemmin eläimet makaavat kasassa. Tässä Mollyn ja Törön tyylinäyte. Alimpana olen minä, sitten minun silmälasini, Molly ja päällimmäisenä Törö. Oikein lämmintä ja mukavaa!



tiistai 14. tammikuuta 2014

Iltakarkki

Minulla on tapana antaa koirille namipalat aamulla ja illalla lenkin jälkeen. Aamulla annan yleensä kuivattua kalaa (kuoretta), ja illalla kuivattua broilerin sydäntä. Ei tarvitse kuin ottaa kaapista namipussi esiin ja huutaa "tänne!", niin kaikki neljä juoksevat paikalle. Ai miten niin neljä? Onko meille tullut yksi koira lisää?

Ei hätää, neljäs namijaolle osallistuja on tietenkin Törö, jonka suurat herkkua kalat ja sydämet ovat. Mutta niin vaan kissakin osaa "tänne" -käskyn, jos haluaa.



Kaiva jo se namipussi esiin!


lauantai 11. tammikuuta 2014

Sitä sun tätä

Kävin Leon kanssa torstaina eläinlääkärissä. Pissanäytteestä ei löytynyt mitään. Sitten eläinlääkäri tunnusteli Leon lonkkia, joita poika tuntuikin selvästi aristavan. Sovittiin, että aloitetaan kipulääkekuuri, ja jos se ei tehoa, niin kuvataan lonkat ja tutkitaan muutenkin lisää. Oli taas ilo käydä Paimiossa Livian eläinklinikalla. Olen aina kovasti tyytyväinen sieltä tullessani, ja kukkarokin kiittää.

Nyt saatiin sitten vähän lunta, ja koiratkin nauttivat suuresti. Nata ja Molly juoksivat Valkiaisvuorella kuin viitapirut saadessaan olla vapaana, ja Leksakin oli oikein pirteä. Tulimme sisälle 16.30 eikä ollut vielä edes pimeää. Tästä se kevättalvi alkaa...



lenkin jälkeen pikku unoset mamman sylissä

torstai 9. tammikuuta 2014

Naamailuhaaste

Myrsky ja Tuisku -blogi innosti mukaan naamailuhaasteeseen. En muista olenko julkaissut näitä kuvia aikaisemmin, mutta tässä kuitenkin muutama muikea ilme meidän koiruuksilta. Eivätkö he olekin suloisia? Varsinkin Mollyn hymy on kerrassaan vastustamaton. Puss!!


Lurps!
 

Lääh!
 

Smile!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Odotellaan

Leo ei ole vielä käynyt lääkärissä. Yritän saada tänään ajan Paimion Livian eläinklinikalta, missä olemme ennenkin Leksan kanssa käyneet. Leo oli tänä aamuna herättänyt isännän klo 4.30 ja halunnut pissalle. Muuten poika on ollut ihan pirteä, vaikka märät kelit tietysti hieman harmittavat (no ketäpä eivät?).

Kissat ovat harrastaneet lähinnä makoilua eri kokoonpanoissa. Ei kai tämä kauhea pimeys paljon muuhun innosta. Laser-lelu on ainoa, mikä saa katit riehaantumaan. Niin, ja kävihän Mauno ulkonakin loppiaisena. Eli kyllä täällä kaikenlaista touhutaan, vaikka meno aika flegmaattiselta välillä tuntuukin. Odotellaan, odotellaan. Eläinlääkäriaikaa ja valoisampia päiviä.


Törö ja Pekku näyttävät laiskottelumallia

maanantai 6. tammikuuta 2014

Huolia ja murheita

Pyhät ovat menneet lähinnä laiskottelun merkeissä. On vaikea ymmärtää, että huomenna alkaa taas arki. Mahtavat eläimetkin sitten olla ihmeissään, että mihin ne sohvanvaltaajat ja päiväunien lämmittäjät oikein ovat kadonneet.

Olemme edelleen huolissamme Leosta. Toissailtana aika pian iltalenkin jälkeen Leo läähätti hetken ja kömpi sen jälkeen eteiseen. Ennen kuin ehdin hätiin se oli pissannut lattialle valtaisan lammikon. Tämä ei todellakaan ole Leksan tapaista. Lääkäriin on siis matka mahdollisimman pian. Pojan asiat eivät todellakaan ole kunnossa.

Huolia ja murheita, niitä on aina.



Leo vahtii sukkaa ja murisee


torstai 2. tammikuuta 2014

Vastahankainen

Leo on nykyään todella vastahankainen lähtemään ulos. Varsinkin iltalenkille lähdettäessä poika kannetaan kuistille. Leo on ollut muutenkin vähän äreä. Nyt alkaa jo hieman huolestuttaa, onko pojalla kaikki kunnossa. Pitää tarkkailla tilannetta.

Mietin, että jospa antaisin Leolle vähän kipulääkettä, jota tiedän kaapissa olevan. Joo, mutta kun en löydä sitä. Sekin kaappi on nääs aika sekaisin. Pitäisikö jonkun vähän ryhdistäytyä uuden vuoden kunniaksi?



Ulosko? Mua ei nyt huvita...