maanantai 31. maaliskuuta 2014

Törö Onnellinen

Isännät olivat viikon reissussa, ja eläimetkin olivat tavallista vaisumpia. Kun reissulaiset sitten palasivat, riemu oli suuri! Kaikkein onnellisin oli ehkä Törö, jonka lempipaikka on isännän syli. Läheisyyttä on nyt tankattu koko viikonloppu. Siitä ei siis millään saa tarpeekseen.


aah, tässä mä nyt olen, sylissä


Samalla vilkutamme jäähyväiset maaliskuulle. En ollut uskoa silmiäni, kun löysin eilen pihalta sinivuokkoja. Niitä kukkia siis. Omituinen kevät, kertakaikkiaan. Saa nähdä, mitä huhtikuu tuo tullessaan.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Asentoja

Pekulla on hauska tapa lojua raajat roikkuen milloin mistäkin pöydän tai penkin kulmalta. Kukaan muu ei meillä harrasta samaa. Mutta jokaisella meistä on varmaan oma lempiasentomme, eikö? Minulla se on vaaka-asento sohvalla hyvä kirja kädessä. Se vie voiton jopa kevätharavoinnista.



Pekku ja Mollyn varjo

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kanna mua

Aamulla heräsin kello 5.30 koiran itkuun. Leo mekasti jossain, mutta mistä ihmeestä ääni kuului? Ei auttanut muu kuin manaillen kömpiä ylös lämpimästä sängystä katsomaan mikä on hätänä.

Poikaa ei näkynyt eteisessä eikä kuistilla, mutta katsos vaan, kellarin ovi oli jäänyt auki. Sinne oli poika hiippaillut, mutta ei päässyt enää takaisin jyrkkiä portaita. Mamma, tule kantamaan!

 Aamu oli kaunis ja aurinkoinen, joten reippaasti aamiaisen tekoon ja päivän askareisiin. Kyllä kevään valo on ihana asia. Vuoden parempi puolisko on alkanut, nautitaan siitä täysillä.


kanna mua!

Ps. Törö on kunnossa, ei onneksi oksentanut enempää. Ja kaikki muutkin eläimet voivat hyvin. Vien Mollyn pian taas lääkäriin verikokeita ja yleistä terveystarkastusta varten. Eilen ei sattunut yhtään vahinkoa!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Oksupoksu

Törö oksensi aamulla kaksi kertaa. Ethän tyttönen ole kipeä?

Siivoamista tuli aika vähän, sillä Nata oli tapansa mukaan nopea. Nam nam! (Nauratti joskus, kun luin jotain koiran ruokintaohjeita, miten tarkkana pitää olla ja antaa sitä ja ei saa antaa tätä. Jätösten syönnistä siinä ei puhuttu mitään...)




Mulle tuli oksupoksu

 
Ps. Kävimme pienellä tauolla. Jatkossa aion julkaista ainoastaan kilttejä postauksia, ja pitää mahdolliset kiukkuiset ajatukset ominani. Haluan kertoa arjestamme, mutta jatkossa enemmän huumorilla. Pyydän anteeksi kaikilta niiltä, joita mahdollisesti olen loukannut. Kun kirjoittaa blogia, pitäisi aina muistaa, että kaikki eivät tunne kirjoittajaa henkilökohtaisesti, ja tulkintavirheiden mahdollisuus kasvaa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hipi hiljaa

Meillä on kova ikävä isäntiä jotka ovat matkoilla. Kyllä eläimetkin vaistoavat ikävän. Me seitsemän siellä, ihan hipi hiljaa jokainen. Odotamme ja kaipaamme. Elämää ja älämölöä taloon takaisin.



Hoidetaan nyt sitten korvia tässä

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Mauno tarpoo

Maunolla on yksi aika suloinen tapa. Se tarpoo. Ostin jossain vaiheessa erityisen pehmeän fleecehuovan, ihan meille ihmisille lämmikkeeksi. Mauno omi sen heti itselleen tarpomisalustaksi, joten ostin toisen samanlaisen ja laitoin sen keittiön koriin. Nyt ei koirilla ole mitään asiaa koriin, jos Mauno on tarpomispäällä. Voi sitä tassuttelua, hyrinää ja tomeraa ilmettä!



hyrrr...purrr...mmmmmh.....


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Hei me leikitään

Koirat tunnetusti oppivat nopeasti, varsinkin jos oppiminen liittyy jotenkin ruokaan. Meillä osataan odottaa aamu- ja iltakarkkia, ja palkitsemista ulkona. Erityisen mieluinen ja odotettava asia meillä ovat aktivointilelut.

Minulla on tapana antaa aamulla, juuri ennen töihin lähtöä, koirille aktivointipallot (vai mitä kartioita nuo nyt ovatkaan). Nuo Nina Ottosson -merkkiset ovat meidän suosikkejamme. Niitä on mukava pyöritellä ja saada palkkioksi nameja. Minä pääsen hiippailemaan ihan rauhassa ovesta ulos, ja koirilla on puuhaa. Nata yrittää omia kaikki lelut itselleen, ja pärisee kovasti. Mutta ihan oikeaa riitaa ei leluista ole vielä onneksi tullut. Välillä kissatkin yrittävät päästä apajille, jos leluista karisee enemmänkin herkkuja kerralla.

Juu, mutta ei kannata yrittää lähteä töihin ennen kuin lelut on annettu. Muuten sohvalle jää todella nyreän näköinen porukka.



Leo, Molly ja ja mieleiset lelut

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Puuhat

Natalla ja Töröllä on välillä ihan omanlaisensa puuhat. Kuvasta voi päätellä, mitkä. Aika hyvin Törö sietää tätä Natan pomotusta. Joskus neiti voi vähän sähistä, mutta kynsiä ei yleensä tarvitse käyttää saadakseen turhan innokas pikkukoira ruotuun.

Innostavia puuhia kaikille viikonloppuun! Saas nähdä, herätäänkö lumiseen talveen vielä jonain aamuna. Jos minulta kysytään, niin ei olisi väliksi.



Manu ihmettelee kaksikon puuhia

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Sumopainijat

Saan aika harvoin kahta valkoista kissaa samaan kuvaan. Johtuu varmaan siitä, että molemmat ovat niin paksuja, etteivät kertakaikkiaan mahdu samalle ruudulle. No vitsi vitsi!

Eilen poijjaat ottivat pienen leikkimielisen painimatsin ja satuin kameran kanssa hollille. Tuota voisi melkein jo kutsua sumopainiksi, vai mitäs tykkäätte? Tosissaan eivät pojat yleensä koskaan tappele, sellaista lempeää läiskintää lähinnä vaan.



nyt me kyllä loukkaannuimme, kun mamma sanoi meitä paksuiksi!



sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Viikonloppu

Viikonlopun päivät menevät aina liian nopeasti. Voisiko aikaa mitenkään hidastaa? Eiliseen mahtui monenlaista puuhaa alkaen yhden joutsenen kuskaamisesta pikku yariksella (oli sekin varmaan näky!) illan saunomiseen, hoitolan ja omien kissojen rapsuttelusta koirien lenkitykseen, salilla käymisestä iltakävelyyn hoitolalta.

Tänään sunnuntaina on onneksi vähän rauhallisempi päivä. Koirat odottelevat luvattua lenkkiä Ruissaloon tai johonkin muuhun kivaan metsään. Sitä ennen otetaan pienet päiväunet. Aurinko paistaa ja ulkona on useita plusasteita. Ihana kevätpäivä, ihana elämä, viikonloppu parhaimmillaan.



Törö ja Molly nauttivat auringosta


perjantai 7. maaliskuuta 2014

Karkureissu

Nata se säikäytti eilen oikein kunnolla. Olimme Valkiasvuorella iltapäivälenkillä, molemmat tytöt olivat irti. Siellä on mukava juoksennella, rapsutella ja syödä kaikkea, mitä maasta irtoaa.

Mäeltä laskeutuessa jäimme odottelemaan, että edellämme kulkenut koirakko ehtisi alta pois. Yhtäkkiä Nata ryntäsi vasemmalle pöpelikköön. "Se lähti rusakon perään", huusi toinen koiranomistaja. Voi ei! Kiinnitin Leksan ja Mollyn puuhun ja lähdin perään. Huutelin. Ei koiraa. Huutelin lisää. Ei vieläkään koiraa.

Ei auttanut muu kuin lähteä hiljaa kävelemään kotia kohti. Huutelin, ja olin huolissani, sillä kotiin mennessä pitää ylittää aika vilkas tie. Kyselin lapsilta, ovatko nähneet koiraa. Eivät. Kunnes: "Tuolla se menee!" Nata oli jo kadottanut rusakon, ja sitten kadottanut emännänkin, ja juoksenteli hätääntyneenä keskellä tietä. Nata-rakas! Ihan rapainen, mutta hengissä ja terveenä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiitos ystävälliselle koiranomistajalle, joka vahti koiriani ja auttoi etsinnässä. Toivottavasti voin kiittää häntä pian ihan kasvotusten. Niin, ja Nata pysyy hihnassa toistaiseksi.



ottihan se karkureissu vähän voimille...

torstai 6. maaliskuuta 2014

Lähellä

Leolla on hauska tapa. Se makoilee aina keittiön pöydän alla ruoka- ja kahviaikaan. Anna olla, jos liikautat jalkaasi, silloin pöydän alta kuuluu äkäinen "Murr!" Poikaa ei nimittäin saa häiritä.

Leo ei odota mitään herkkupaloja pöydästä (se ei ole meillä tapana). Se vaan tykkää olla lähellä.





ps. Serkkuni perheessä iloitaan, kun syksyllä kuolleen berninpaimenkoira Roopen jättämän aukon täytti eilen kotiin tullut yksivuotias Scody-poika, berni hänkin. Onnea uuden perheenjäsenen johdosta, toivoo kummitäti! Onneksi kävin viime viikolla Apulassa kurkkimassa...

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Väellä ja voimalla

Kahdellakin naapurilla on sellaisia kissoja, että ne seuraavat mukana koiralenkillä. Ihan totta! Edellä menee isäntä ja koira, ja perässä jolkottaa kissa. Se on aika hellyttävä näky.

Eilen, kun olin lähdössä iltapäivälenkille, katitkin pyrkivät väellä ja voimalla mukaan. En uskaltanut testata, toimisiko homma niinkuin naapurissa. Sillä karavaanilla olisi voinut päästä jo kympin uutisten loppukevennykseen...

Joka tapauksessa ainakin Mauno odottaa kovasti kevään ulkoilujen alkamista, koirilla tai ilman.



tylsää tämä ainainen sisällä makoilu!

Ps. Sen enenpää politikoimatta voinen kuitenkin sanoa: rukoillaan kaikki yhdessä rauhan puolesta!