torstai 29. toukokuuta 2014

Arkipyhä

Kauan eläköön arkipyhät, nuo kiireettömät (vapaa)päivät keskellä viikkoa! Olemme hiippailleet sisällä melkein koko päivän, emäntä pyjamahousuissaan, ja eläimet kaivautuneina kuka mihinkin petiin ja peittoon.

Iltapäivällä lähdimme sentään koirien kanssa Hirvensaloon, mikä osoittautui lähinnä virheliikkeeksi, sillä heti lähdettyämme kotipihasta alkoi sataa. Urheasti päivystimme kuitenkin koirapuistossa (Leksan palloleikin sai unohtaa, sillä paikalla oli muitakin sadetta uhmaavia koiria), ja kävelimme pitkin lenkkipolkua kaatosateessa. Kotona taas pyjama päälle ja peiton alle dekkari kädessä. Koirilla on puruluut ja kateilla aktivointilelu. Aah. Saako nauttia laiskottelusta hyvällä omallatunnolla?



Krooh...pyyh...Törö uinailee


tiistai 27. toukokuuta 2014

Hui!

Viime yönä hiippailin, niin kuin usein nykyään, yläkertaan nukkumaan. Ovi kiinni, ikkuna auki ja aahh... ihanaa unta ilman eläimiä ja hikoilua (juu, olen siinä iässä). Jossain vaiheessa ovelta kuului rapinaa, mutta en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota, käänsin vaan kylkeä. Kuuden maissa kuitenkin havahduin, ja mitä näinkään: Pekku ikkunalaudalla. Ulkopuolella, ja alla huima pudotus! En ole aikoihin päässyt yhtä nopeasti sängystä ylös. Katti kainaloon ja ikkuna kiinni. Hui!

Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Putoamisessa olisi käynyt huonosti. Tarinan opetus: hommaa verkko ikkunaan.



ai kauheeta, mä melkein tipuin ikkunasta!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Saalistusta

Kesä on ihanaa mutta varsinkin tämä alkukesä vähän rasittavaakin aikaa. Tiet ja tienvarret ovat nimittäin täynnä elukoita: vapaana juoksevia kissoja, rusakoita ja niiden poikasia, lentämään opettelevia tai muuten vaan maassa olevia lintuja. Meidän kolme erittäin riistaviettistä koiraamme ovat sekoamispisteessä, ja taluttaja myös.

Aamulla tuli karjuttua Mollylle, kun neiti huusi täyttä kurkkua miltei koko lenkin ajan, ja tempoi hihnaa niin, että käsivarsi oli irrota kainalokuopasta. Saalista! Saalista! Siinä ei emännän namitukset eikä muukaan maanittelu auta, koira on kontaktin ulottumattomissa. Onneksi kesemmällä meno yleensä rauhoittuu. Vähän.



Leo onneksi saalistaa välillä vain palloa

torstai 22. toukokuuta 2014

Kiirettä pitää

Joskus mietin, että on ihme, että ylipäätään ehdin joka päivä töihin edes johonkin aikaan. Teen 80% työaikaa, joten päivät ovat onneksi lyhyet. Mutta silti.

Otetaan nyt vaikka tämä aamu. Katit aloittivat aamuriehan kello 4. Silloinhan sitä voi alkaa mellastaa, sillä aurinko on jo noussut. Minä käänsin kylkeä, ja nousin vasta 6.30. Molly ensimmäisen kerran pissalle ja lehden haku. Sitten aamupalat kaikille, hiekkiksen siivous, oma aamukahvi ja Molly lenkille. Jossain välissä joku oli ehtinyt kakata lattialle, joten siivous. Sitten Nata ja Leksa lenkille, omat aamutoimet, aktivointilelut koirille ja fillarilla kohti työpaikkaa klo 8.30.

Iltapäivällä sama härdelli. Eipähän ehdi sohvalla homehtua... eikä liikaa istuskella muutenkaan. No, istuminen on kuulemma epäterveellistäkin, sanovat minua viisaammat.


me pidetään emäntä hoikkana ja hyväkuntoisena

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ihan vaan Törö

Nyt on pakko blogata ihan vaan sen takia, että sain toissa iltana otettua kivan kuvan Töröstä. Jotenkin vaan tuo ihana ja kaunis kissa on vaikea valokuvattava. Varmaan paljolti sen takia, että neiti on ripeä liikkeissään, joten kuvista tulee helposti tärähtäneitä. Mutta nyt kerrankin kunnon otos. Neiti istuu vintin rapussa. Ihailkaa vapaasti hänen kauneuttaan.



tiistai 20. toukokuuta 2014

Kesäiltana

Työkaveri kävi näyttämässä valokuvia suloisesta uudesta koiranpennusta. Onnea vaan perheelle, ja pitkämielisyyttä, rakkautta ja välittämistä myös tulevina vuosina. Toivottavasti koirasta on iloa pitkään, eikä sitä unohdeta sohvannurkkaan pentuajan jälkeen.

Meillä ei unohduttu sohvan nurkkaan ainakaan eilen illalla, sillä kesä oli kauneimmillaan. Ukkoskuurot väistyivät juuri sopivasti, kun menimme pikku aitaukseemme leikkimään koirien kanssa. Leo riehui pallonsa kanssa, mutta Nata ja Molly keskittyivät taas maan kaiveluun ja ruohossa kierimiseen. Neidit kakkasivat aamulla aimo läjät, joten multaakin oli taas syöty. Mutta olihan se ihana, se kesäilta. Tulkoon niitä paljon lisää....



multa maistuu hyvälle, tuumii Nata

maanantai 19. toukokuuta 2014

Leikitä mua

Turhaan sitä mitään kalliita kissanleluja ostaa, kun parhaat lelut ovat ilmaisia tai ainakin tosihalpoja. Tästä kuminauhasta on riittänyt meillä hupia jo monta viikkoa. Se on purtu välillä poikki, ja taas solmittu yhteen, sitä on vedetty, kiskottu, piiloteltu. Sen kanssa on hypitty, juostu ja huohotettu. Kuminauha suussa on katsottu vaativasti emäntää ja kirahdettu: Leikitä mua! Ja minähän leikitän.



huohotan tässä välillä, sanoo Pekku


torstai 15. toukokuuta 2014

Jytinää

On aina hauska seurata, miten erilaisia kissamme ovat. Törö on tyypillinen itämainen, aina touhuamassa siellä, missä ihmisetkin. Maatiaiset Manu ja Pekku (jotka ovat nyt 3-vuotiaita) ovat identtiset veljekset, mutta luonteeltaan aika erilaiset. Siinä missä Manu on ujo tarkkailija, Pekku on seurallinen ja erittäin leikkisä, jopa rasittavuuteen asti.

Nyt kun olen ollut kotona (tuo pahuksen jäätynyt olkapää), on ollut aikaa leikittää kissoja. Pekku alkaa jo aamusta erittäin kovaäänisesti vaatimaan leikkiseuraa. Sitten rymistellään vähän aika. Lempilelu viime aikoina on ollut kuminauha, mutta kaikki muukin heiluva käy. On aika jytinää, kun 8-kiloinen katti painaa menemään... Mollya alkaa tässä vaiheessa yleensä pelottaa sen verran, että se menee koriinsa piiloon.


mä syön tämän lelun nyt!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Piimäterrieri

Natalla (ja muillakin koirilla) on kova hinku tiskaamiseen. Kun astianpesukone avataan, varsinkin Nata on heti nuolemassa likaisia astioita. Minä täytän konetta siinä samalla, ja yritän työntää koiria pois. Aikamoista sählinkiä, voitte kuvitella.

Yhtenä päivänä ladoin juuri laseja yläritilälle, kun lasissa ollut jämäpiimä roiskahti ulos ja tietenkin suoraan Natan päälle. Aloimmekin saman tien kutsua Nataa Piimäterrieriksi. Voisi kai myös samalla lanseerata uuden sanonnan: Ahneella on happamalta haiseva loppu.



mä haisen edelleen piimälle, onko vähän noloa

maanantai 12. toukokuuta 2014

Retkeilyä ja kesäturkki

Viikonloppuun mahtui pari oikein mukavaa tapahtumaa. Lauantaina oli vuorossa retki Korkeasaareen, missä iso joukko iloisia bloggareita tutustui toisiinsa ja vähän eläimiinkin. Kyllä meillä olikin mukavaa! Kiitos Naukulan Mamma järjestelyistä ja kaikille seurasta. Ilmakin suosi meitä, mikäs sen parempaa.

Sunnuntaina koitti sitten kauan odotettu hetki: Leo sai kesäturkin! Pojan turkki on todella paksu ja kesällä kuuma. Itse en ole tohtinut alkaa turkkia ronskimmin saksimaan, mutta ystäväni Heidi on tunnetusti haasteita kaihtamaton nainen. Niinpä poika pestiin eilen eläinhoitolan uudessa pesualtaassa ja sitten sakset viuhumaan. Turjakkeesta kuoriutui oikein salskea poika. Kiitos, Heidi! Nyt saa kesä tulla.







torstai 8. toukokuuta 2014

Tärkeysjärjestys

Päivä on kolea ja sateinen. Ketään ei huvita lähteä ulos, eikä leikkikään oikein maistu. Porukka makoilee kuka missäkin, hieman apeana jokainen. Kyllä meidän mielestämme kesä saisi jo tulla (takaisin).

Öiseen aikaan huomataan, miten meillä laitetaan asiat tärkeysjärjestykseen. Jos kaikki koirat haluavat tulla sänkyyn nukkumaan, ne saavat tehdä niin. Vahinko vaan, että emännälle ei sitten enää riitä tilaa. Mutta tokihan sitä voi maata kipeän olkapäänsä kanssa kovalla sohvalla, kunhan eläimillä on mukavat oltavat. Eikö?



patterikaan ei enää lämmitä, pahus!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Merkkipäiviä

Blogi täytti vaivihkaa kolme vuotta. Äkkiä tuo aika vilahti monenlaisine tapahtumineen. Viime aikoina on ollut selvästi pientä hyytymistä ilmassa. Se johtuu varmaan osittain sarkasmin terän taittumisesta. Niin kauan kuin kirjoitin rohkeasti ajatuksistani, kirjoittaminen oli helppoa ja vaivatonta. Päätettyäni postata vain kilttejä kirjoituksia homma ei enää maistukaan. Minä olen sarkastinen ja teräväkielinen, joten kiltteys ei ole minua itseäni ollenkaan.

No, kivoista ja mukavista asioista puheenollen: Tänään on kulunut kolme vuotta Törön kotiintulosta. Onnea me! Muistan sohvan alla kolme ensimmäistä päivää piileskelleen aran kissaneidon. Onko se sama katti, joka nykyään roikkuu sylissä ihan taukoamatta? (Terveisiä vaan sinne Naukulaan.)



juu mä tiedän, olen ihana






sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Tylsää

Kolea ilma ei haitannut eläinhoitolan avoimia ovia eilen. Porukkaa tuli paikalle ainakin 400 henkeä, 300 makkaraa ja 500 arpaa loppuivat hetkessä, ja kiinnostusta riitti myös eläintiloihin tutustumiseen. Hyvää peeärrää taas kerran, mutta aika väsyttävä päivä meille vapaaehtoisille. Kotiin tultua en vaaka-asennosta enää kohottautunut.

Oma porukka on jäänyt vähemmälle huomiolle, eikä tänään taivaan täydeltä tulleet raekuurot ole innostaneet lenkkeilemään. On siis tyydytty loikoilemaan enemmän yhdessä sohvalla. Hyvä näinkin, välillä, joskin vähän tylsää.

Toissapäivänä tuli kuluneeksi 3 vuotta vanhan Hessun kuolemasta. Muistan sinua, rakas pappakoira.



hmmm...mitäs tuolla ulkona tapahtuu?

perjantai 2. toukokuuta 2014

Toukokuu

Se on sitten toukokuu! Snabelbackan vappu vieteltiin hissukseen koleassa säässä. Emäntä käväisi pikku reissulla, ja isännät hoitivat huushollia sillä välin. Nata ja Molly oli vapun kunniaksi pesty, ja Nata oli taas ollut aika hurjana. Pesemme koiria aika harvakseltaan. Viime aikoina Nata oli kaivautunut kompostiin ja Molly pissinyt alleen, joten pesu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Haisulit!

Haaveilen siitä, että Leolle leikattaisiin kesäturkki. Itse en kuitenkaan tohdi pojan turkkiin kajota. Katsotaan, josko parturointi onnistuisi jossain. Jos ja kun ilmat tästä nyt lämpenevät, olisi Leksalla mukavampi olla lyhyessä turkissa.



lämmittelen tässä pesun jälkeen