perjantai 28. marraskuuta 2014

Puhahdus

Flunssa ei nyt sitten vielä iskenytkään. Karvaterapia siis auttoi...

Eilen illalla istuskelin sohvalla kaikessa rauhassa. Taisin olla Instagramissa, johon olen ihan koukussa. Piti lähteä koirien kanssa lenkille, mutta ihan pari minuuttia vielä, ajattelin. Molly makasi siinä kyljessäni ja puhahti. Nuusk, nuusk, ihan kuin täällä haisisi pissa. Ja miksi housuni ovat märät?
Juu, aivan oikein, neidiltä oli päässyt iso lammikko.

Enää ei ollutkaan niin kova kiire ulos, vaan ehti täyttää vielä pesukoneenkin märillä verkkareilla ja sohvapeitteellä.



no okei, multa lorahti taas...

tiistai 25. marraskuuta 2014

Karvaterapiaa

Voi ei. Nyt on ihan sellainen olo, että flunssa on tulossa. Paleltaa, ja kurkku on oudon karhea. Toivottavasti tämä on vain kuvitelmaa... Taidan olla parantavien pullakahvien ja karvaterapian tarpeessa. Kyllä, ne auttavat ihan varmasti! Mikään ei paranna sielun ja ruumiin kolotuksia paremmin kuin kissan kehräys. Kokeilkaa vaikka. Sopii erityisen hyvin sateiseen marraskuiseen päivään.



karvaterapeutti

maanantai 24. marraskuuta 2014

Meidän Molly

Muistelin jo facebookissa mutta muistelen täälläkin, että näinä päivinä Mollyn kotiintulosta on kaksi vuotta. Onnea tyttösellemme, ja onnea meille, kun olemme saaneet tutustua tähän ystävälliseen koiraan. Kyllä alku oli niin vaikea, ja nytkin joskus menee hermot, mutta yhtä kaikki: olet rakas.

Kuka muu istuisi sylissäni aamiaisella? Kuka muu nukkuisi niin tiiviisti kyljessäni? Kuka muu saisi rähinähepulit kopassaan? Kuka muu varastaisi leivät pöydältä (No ehkä Nata)? Kuka muu haukkuisi itsensä käheäksi? Kuka muu muka, kuin meidän Molly?



Meidän Molly


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Liian vähän aikaa

Taitaa olla ihan normikeskiviikko. Isäntä työreissussa, nukuimme nuoren isännän kanssa pommiin. Lenkki koirien kanssa pimeydessä, Molly haukkui ja riekkui minut hulluuden partaalle. Sitten töihin puuhastelemaan. Iltapäivällä kauppareissu, koiralenkki, ruoka ja illaksi taas kouluun.

Eläimet odottavat. Istuvat ikkunalla iltapäivisin, sitten masentuvat ja nukkuvat kuka missäkin iltaisin. Jälleennäkemisen ilo on aina molemminpuolinen. Mutta liian pian on taas mentävä.

Minulla on selvästi huono omatunto. Vakuutan itselleni, että tämä on vain väliaikaista. Mutta ei eläin sitä tiedä eikä ymmärrä. Anteeksi rakkaat, että minulla on liian vähän aikaa teille juuri nyt.



nukun tässä ja odottelen

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kunnossa kyllä

Ja taas on maanantai. Viikonloppuna saimme nauttia mukavista ulkoilusäistä. Innostuimmekin lähtemään lauantaina Hirvensaloon asti. Siellä on hyvät lenkkipolut ja aika mukava koirapuisto. Saimme olla puistossa ihan oman porukan kesken, ja Leo ja Nata saivat riehua pallonsa kanssa. Oi sitä elämän riemua, kun Nata juoksee...!

Törö oksenteli muutamana päivänä, ja aloin jo huolestua. Isossa porukassa on vaikea seurata, syökö, juoko ja kakkiiko joku normaalisti. (No, joku aika pahanhajuinen katti oli vieraillut useaan otteeseen wc:ssä. Hyh!) Oksentelu voi johtua ihan vatsassa olevista karvoistakin, joten heti ei kannata alkaa hysteeriseksi. Ihan normaalia älämölöä Törö ainakin pitää, joten jos siitä voi jotain päätellä, katti on kunnossa kyllä.



Minäkö muka määin? Mikä loukkaus!

torstai 13. marraskuuta 2014

Rakkauden hinta

Viime postauksen jälkeen jäin miettimään lemmikkieläinten aiheuttamia kustannuksia. Sitä valtaisaa rahamäärää jonka minäkin kannan eläinlääkäreille ja lemmikkitarvikeliikkeille vuosittain. En ole koskaan laskenut summia, enkä ajatellutkaan laskea. Mutta selvää on, että useampikin lomareissun hinta siihen uppoaa. (Varsinkin eläinlääkäripalvelujen kalleus aiheuttaa ikävä kyllä myös lieveilmiöitä, joihin en nyt mene sen tarkemmin. Ehkäpä sanon vain sen verran, että edullisille kunnallisille eläinlääkäripalveluille olisi paljon kysyntää).

Minä en halua laskea hintaa rakkaudelle. On kauheaa, jos kaikkea mitataan vain rahassa. Minkä hintalapun voisin laittaa koirien ilolle jälleennäkemisen hetkellä? Tai valkoisen kissan ujolle katseelle? Kyllä minä lasken, että saan paljon enemmän kuin menetän.


rakasta mua!



tiistai 11. marraskuuta 2014

Asenteet

Kaamoksessakin yritän asennoitua niin, että koirien kanssa ulkoilu on ilo ja etuoikeus. Useimmiten tämä ajatus toimiikin, ja varsinkin iltapäivisin nautin yhteisistä kävelyistämme. Kyllä asenne ratkaisee.

Mauno on asennoitunut mökötysvaihteelle, eikä kissaa meinaa saada mukaan edes leikkimään. Ihan sama minkä lelun ottaa esille, korista kuuluu vain ynseä tuhahdus. Pekku sen sijaan jaksaa aina riehua lelun perässä. Ihme sisänsä sillä elopainolla.

Molly on kakannut lattialle harva se yö tai varhain aamulla. Ostin taas säkillisen vaippoja eilen. Tili meni taas lemmikkiliikkeeseen. Rahalla saa ja hevosella pääsee, vai mitensenytoli.

Onneksi sentään sain Mollyn Propalin-reseptin (virtsankarkailua estävä lääke) uusittua puhelimitse, ettei sen takia tarvinnut lähteä lääkäriin. Kop kop, koputan puuta, ettei kukaan nyt sairastuisi. Kyllä me tästä marraskuusta selviämme!



Mua niin masentaa tämä marraskuu

perjantai 7. marraskuuta 2014

Laatuaikaa sohvalla

Eilen saatiin sitten ensilumi. Koirat olivat aika innoissaan (varsinkin Nata), ja tuntuihan se valoisuus kieltämättä minustakin ihan mukavalta. Kunnes alkoi sataa vettä ja kaikki muuttui vetiseksi floskaksi.

Kotiin tullessa koirat tähyilevät kaipaavasti aitaukseensa, mutta nyt on Snagility-tavarat viety jo sisälle, ja ihanat ulkoleikit ovat tauolla. Sorry vaan, kaverit. Tylsää tämä on minustakin. Pitänee alkaa taas käydä koirapuistossa, että hurtat saavat hillua vapaana. Viimeksi kun päästin Natan vapaaksi hiekkakuopilla, se karkasi rusakon perään. Eli aidatulla alueella voi irroittaa hihnan, ei muuten.

Vietetään siis enemmän laatuaikaa sohvalla, ja haaveillaan keväästä. Pian se tulee, uskokaa pois!


laatuaikaa Snabelbackassa

tiistai 4. marraskuuta 2014

Törön synttärit

Tänään on juhlapäivä: Törö täyttää neljä vuotta! Onnea rakas kissani. En edes osaa sanoin kertoa, miten paljon sinua rakastan. Olet tuonut elämääni niin paljon iloa, naurua ja rakkautta. Haaveilin sinusta niin kauan ennen kuin tulit omakseni. Meidät oli tarkoitettu yhteen!

Koska pimeän aikaan valokuvat maailman kauneimmastakin epäonnistuvat, laitan tähän kesäisen valokuvan päivänsankarista.



Törö 4 vuotta tänään

maanantai 3. marraskuuta 2014

Mietteitä

Välillä mietin, että miksi minä oikein kirjoitan tätä blogia. Lukijoita minulla on aika vähän, eikä ihme, kun on näin tylsät jutut. Enkä ole osannut markkinoida tätä blogia missään.

Kai tämä on vähän niin kuin päiväkirja. On mukava joskus poiketa kurkkaamassa mitä tapahtui vaikkapa vuosi sitten. Tai kaksi, kolme vuotta sitten. Että kaikenlaisia pikku tapahtumia on ollut. Välillä olen ollut iloinen, välillä surullinen. Olen elänyt. Ei se aika ole mennyt hukkaan. Blogi on osa muistiani.

Elämä, se menee vaan johonkin. Pian on jo ilta. Mitäpä päivästä silloin kertoisin?



me ollaan yhdessä, se on tärkeintä