Sohvan taakse

Kuten blogin päivitystiheydestäkin voi päätellä, Snabelbackan meno on melko halvaantunutta tällä hetkellä. Emäntä on lopen uupunut, samoin voi kai sanoa miesväestä. Eläimetkin ovat vähän vaisuja, ja enimmäkseen nekin vain nukkuvat. Kai valon vähäisyys vaikuttaa niihinkin?

Yhtenä iltana Pekku makoili tapansa mukaan sohvan selkänojalla. Sitten kuului kova tömähdys, hetken hiljaisuus, ja sitten varovainen "miu". Katti oli pudonnut sohvan ja patterin väliin. Vähän nolona se sitten kömpi esiin.

Minäkin voisin piiloutua sohvan taakse. Herättäkää minut sitten joskus helmikuussa....

tiskipöydältä ei putoa niin helposti

Kulkuset, kulkuset

Eilen illalla totesin taas, että vain mielipuoli omistaa koiria tässä maassa. Sataa aamulla, sataa päivällä, sataa illalla. Ja säkkipimeää koko ajan. No, ei tarvitse kertoa enempää. Odottelemme kevättä. Se tulee aikanaan.

Kerroin joskus, että koirat ymmärtävät sanan herkkutikku. No, eläimet ymmärtävät myös sanatonta viestintää. Eläinten harjat roikkuvat keittiössä olevassa pussukassa, jossa on kulkusia (nuoren isännän ammoin tekemä käsityö). Kun helistän pussia, Leo ja Pekku juoksevat paikalle. Ja sitten harjataan, molempia yhtä aikaa. Onneksi on monta harjaa.

koska mamma kilistää pussia, turkkini kaipaa hoitoa

Sitäsuntätä

Itsenäisyyspäiväviikonloppu tuli ja meni. Perjantai-iltana olimme Tesyläisten kanssa edustamassa Turun yöelämässä. Hyväntekeväisyyskonsertti ei oikein vetänyt yleisöä, mutta meillä oli silti oikein mukavaa. Vapaaehtoistyön suola ja pippuri ovatkin juuri nuo erilaiset tapahtumat ja paikat mihin joutuu ja pääsee ja mihin ei muuten tulisi mentyä. Kapakasta kirkonmäelle nytkin vähän yli viikon sisällä, ja siitä pääsenkin mainostamaan:

Perinteinen eläinten joulurauhan julistus Turun Mikaelinkirkon edustalla sunnuntaina 14.12 klo 14.

Ystäväni koira sairastui viikonloppuna vakavasti (veriripulia ja runsasta oksentelua), ja vietti pitkät tovit tiputuksessa. Elsa-parka on nyt jo onneksi toipumaan päin. Taas sai tuntea kiitollisuutta siitä, että omat eläimet ovat tällä hetkellä terveinä. Huoli on niin suuri, kun eläin sairastaa.

Leo mamman sylissä

Ilo

Kävin eilen ostamassa ikkunaan uuden joulutähden. Ai että, miten hienosti se valaisikin olohuonetta. Saas nähdä, onko härpäke revitty alas sillä aikaa, kun olen töissä. Ainakin se kiinnosti Töröä kovasti, ja siihen voi juuri ja juuri ylettyä kiipeilypuusta. No, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, tai jotain sellaista.

Iloitaan huomenna itsenäisyyspäivästä, elämästä ja karvaisista ja karvattomista ystävistä. Minä ainakin olen tällä hetkellä kovasti kiitollinen kaikesta mitä olen elämältä saanut.

Pyykätään ja kuivataan

Meillä laulaa pesukone ja kuivausrumpu kumisee, aamusta iltaan. Eilen iltapäivällä huomasin, että sohvanpäällinen on märkä. Leo oli siinä makoillut. Pyykkiin. Vietin siinä sohvalla sitten ihanaa laiskotteluiltaa hyvä kirja kädessä ja eläimet tapansa mukaan vieressä. Juuri ennen iltalenkille lähtöä huomasin, että verkkarini ovat märät... No niin, kaikki arvaavat jo, että Molly oli taas päästänyt "puhahduksen". Vermeet pyykkiin.

Mutta ei tämä tähän loppunut, ehei! Aamulla oli taas sohvanpäällys märkä. Peitot taas pyykkiin. Ja seuraavaksi näillä kahdella on vaipat! Saas nähdä, miten kauan pesukone kestää ennen kuin hajoaa.
(Korostan vielä, että käymme kunnon kävelylenkillä 3 kertaa päivässä, ja Molly pissatetaan useamminkin.)

enhän mä tahallani...

Peiton alle

Viikonloppu ei ollut ihan pelkkää makoilua, vaikka sitäkin tuli harrastettua. Lauantaina olin pitkästä aikaa hommissa Eläinhoitolassa, kissanhäkkejä siivoamassa. Nyt talvella hoitolassakin on vähän hiljaisempaa, ja tarve vapaaehtoistyövoimalle pienempi. Moni kissa on jo matkannut uuteen kotiin, mutta vielä on monta kivaa kisua kotia vailla. Joten jos harkitset kissan ottamista, kipin kapin löytöeläintalolle!

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Molly yllätti pyytämällä ulos. Ei kun takki niskaan ja pihalle. Asiat toimitettiin, ja kömmimme takaisin peiton alle. Hienosti toimittu, Molly!

Peiton alle voisi nytkin kömpiä. Kyllä tämä pimeys sen verran paljon väsyttää....krooh.

Törö, Nata, Pekku, Molly ja emäntä tirsoilla