perjantai 30. tammikuuta 2015

Rähinäremmi

Huh, mihinkäs se viikko (ja vähän yli) taas hurahti? Tämä emäntä on ollut täysin uppoutunut opiskeluihinsa, ja kaikki muu on jäänyt. No, joka paikkaan ei repeä, vaikka kuinka yrittäisi. Eipä tänne mitään ihmeitä kuulukaan.

Yhtenä aamuna Nata ja Molly tappelivat. Makoilin vielä peiton alla Molly vieressäni, kun Nata alkoi myös kömpiä kainalooni. En tiedä kumpi aloitti, mutta äkkiä oli täysi rähinä päällä. Sain koirat erotettua nopeasti toisistaan, eikä tappelusta jäänyt mitään jälkiä. Nata on kovin mustasukkainen minusta, mutta niin näköjään on Mollykin. Varsinainen Rähinäremmi!

Mollyn labratulokset tulivat. Pissanäytteessä ei ollut mitään, ja Leishmania-arvo oli kohollaan. Jatketaan siis entisillä lääkityksillä. Neiti oli pitkään sisäsiisti, mutta tappelun jälkeen pieniä ja isoja asioita on tullut sisälle. Kyllä se siitä taas.



Nata miettii: Mamma on minun, minun, MINUN!


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Talvinen uni

Snabelbackassa vallitsee talvinen tylsyys. Kukin torkkuu omalla paikallaan. Leo tosin saattaa innostua leikkimään pehmolelulla. Ulkoilut jäisillä kaduilla hoidetaan tasamaalla varovasti hiippaillen (emäntä pelkää hysteerisesti kaatumista).

Törö hakee iltaisin lämpimintä paikkaa, ja se on useimmiten Isännän syli. Pekku pyytää, että joku leikittäisi laserlelulla (se sitten on hauskaa!). Ja saattaapa Maunokin kehrätä, jos kuuntelee ihan tarkkaan. Molly ja Nata tulevat nukkumaan peiton alle.

Nukutaan talvista unta, nukutaan. Herätään eloon taas kevään tullen.



Isäntää! Tuu lämmittämään mua!


perjantai 16. tammikuuta 2015

Vielä on tilaa

Iltaisin nukkumaan mennessä marssijärjestys on yleensä se, että Isäntä kömpii ensin pehkuihin, ja loppu porukka sitten pikku hiljaa perässä. Koska tämä emäntä viihtyy turhan hyvin sohvalla mobiililaitteidensa kanssa, nukkumaan meno tuppaa usein viivästymään. Useimmiten makuuhuoneessa odottaakin sitten kuvan mukainen tilanne.

Itseäni saan syyttää, jos joudun makaamaan sängyn reunalla pahassa asennossa. Eihän eläimiä voi siirtää, vai voiko?



Vielä on tilaa yhdelle joka käyttää Rexonaa

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Päättäväinen katse

Eilen ajelimme Mollyn kanssa pääkallokelissä eläinlääkärille Paimioon. Tyttönen antoi taas kiltisti valuttaa vertaan putkeen, ja pissanäytekin otettiin. Virtsassa ei näkynyt mitään outoa, ja eläinlääkäri olikin sitä mieltä, että kyse on vaan tavallisesta vanhemman narttukoiran virtsankarkailusta. Propalin annostusta kuitenkin tarkistettiin. Katsotaan, josko se auttaisi.

Talvi ottaa kyllä erittäin ankarasti hermoon. Liukkaus on pahinta vuosiin. Onneksi ostin muutama viikko sitten Icebugit, nuo maanmainiot nastakengät. Suosittelen! Ei auta kuin suunnata päättäväinen katse kohti kevättä. Siellä se häämöttää jo muutaman viikon...köh, parin kuukauden päässä. Sitä ennen opiskelut pitävät tämän emännän kiireisenä. Helmikuussa sekin rutistus jo hieman hellittää, ja hiihtolomakin on luvassa. Kyllä tämä tästä.



taasko ne aikoo pistää mua? Vähän jännittää...

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Turha puro

Mollylla on uusi lempinimi. Se on Turhapuro. Älkää kysykö, miksi. Propalin (jota Molly saa virtsankarkailuun) ei tunnu enää auttavan. Annostusta pitää ainakin tarkistaa. Menemme ensi viikolla lääkäriin. Toivottavasti turha puro saadaan kuriin.

Monta eläintä, monta vaivaa, mutta ei onneksi mitään isompaa tällä hetkellä. Leo on aika kärttyinen, mutta muut onneksi terveinä (koputan puuta ja kovaa koputankin).



aina ne keksivät mulle uusia nimiä




maanantai 5. tammikuuta 2015

Haukkuu aamua

Pätkäviikot jatkuvat, ja vuorokausirytmi on sekaisin ihmisillä ja eläimilläkin varmaan. Leo protestoi aamulla kovaan ääneen, kun herätyskello soi kello 6. "Leo haukkuu aamua", totesi isäntä osuvasti.

Molly on alkanut pissailla sisälle yhä enemmän. Nyt pissa tulee alle nukkuessa. Aika kiusallinen vaiva noin niinkuin huonekalujen kannalta. On taas lääkärireissun aika. Naapuri tarjosi ilmaiseksi pesukonetta. Kaksi pesukonetta olisi kyllä tarpeen tässä huushollissa, huokaus.



Että nuo koirat ovat rasittavia, sanoo Törö


perjantai 2. tammikuuta 2015

Tauon jälkeen

Aika pitkä blogitauko näköjään. No, ehkä se oli tarpeen. Välillä nimittäin mietin, onko bloggaamisessa enää mitään järkeä. Viime aikoina on ollut tosi vaikea löytää mitään hauskaa kerrottavaa, kun arki on yhä rasittavampaa, ja itse olen aina vaan vanhempi ja väsyneempi.

Enkä kuitenkaan pysty lopettamaan kirjoittamista. Olen näköjään koukussa.

Kerrottakoon, että joulu meni rauhallisesti lepäillessä ja sohvalla kasassa loikoillessa. Uusivuosi oli tavanomaisen kammottava, ja koirat aivan hysteerisiä. Nyt yritämme palailla pikku hiljaa arkeen. Yritän kaivaa siitä arjesta niitä myönteisiä ja mukavia hetkiä ja kertoa niistä. Tämä on päiväkirjani, terapiani, henkireikäni, muistinikin välillä.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2015. Ei menetetä uskoa huomiseen.